Kiireetöntä juoksua

Juhannuksen teemana oli trendikkäästi downshiftaus. Edellisen lomaviikon jälkeen olisin tarvinnut lomaa toipuakseni lomasta. Koko työviikko tuntui menevän puoliunessa. Maanantaina oli onneksi työpäivän päätteeksi vinyasa joogatunti. Oli todella voimaannuttavaa, harmi että sitä ei normaalisti tällä seudulla opeteta, tällä kertaa meidän salilla oli vieraileva ohjaaja.

Muuten viikolla tuli käytyä pilateksessa ja Teemun kanssa tehtiin murha käsitreeni. Harvemmin käsitreenin jälkeen on paha olo, mutta tämän setin jälkeen oli. Teemana oli toistoja, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja.

Juhannus lähti leppoisasti käyntiin Iitin kesäteatterissa

Juhannuksen viettoon lähdimme Teemun lapsuudenkotiin Kausalaan, missä juhannuksen aikana vieraili sukua enemmältikin. Meillä on siitä mainio perhe, että vaikka molempien vanhemmat ovat eronneet ja kaikilla on tahoillaan jo uudet puolisot, tulevat kaikki todella hyvin toimeen keskenään. Niinpä voimme järjestää helposti yhdessä illanistujaisia, juhlia ja jopa lomamatkoja. Meidän kolmekymppisiä oli juhlimassa Egyptissä melkeinpä kaikki, vanhemmat ja sisarukset, niin puolikkaat kuin kokonaisetkin. Tästä yhteenhiileen puhaltamisesta ja yhteisöllisyydestä jaksan olla kiitollinen joka päivä. Olen aina halunnut ison perheen ja sellaisen olen saanut, en ehkä sillä perinteisimmällä kaavalla, mutta ainakin monimuotoisella.

Juhannuksena tehtiin yhdessä ruokaa, saunottiin, pelattiin, juteltiin ja levättiin. Ihanaa kiireetöntä akkujen lataamista porukalla. Saunan lauteilla oli ihana puida vähän niitä syvempiäkin tuntoja jaksamisesta ja avun pyytämisestä. Toivoisin että jokainen osaisi pyytää apua siinä vaiheessa kun omat voimat tuntuvat ehtyvän. Meidän ikäluokalle tämä on jo varmasti helpompaa, mutta huomaan että esimerkiksi vanhempiemme ikäluokalle tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Itselle nämä asiat ovat nyt olleet pinnalla, kun olen miettinyt omaa aikatauluani ensi syksyllä. Luultavasti joudun jostain karsimaan, koska itselläni alkaa vyöhyketerapeutin opinnot, jotka vaativat paljon lukemista ja harjoittelua. Opiskelen luultavasti kuitenkin oman työni ohella, joten voi olla että aika itsestä huolehtimiseen saattaa olla vähän kortilla. Joskus on vaan uhrattava jotain, että voi taas saavuttaa jotain muuta.

Nyt juhannuksena kuitenkin jäi aikaa myös itsesta huolehtimiseen, ja kävin sekä aattona että juhannuspäivänä juoksulenkillä. Oli aivan upeaa huomata kuinka tossu oli todella kevyt. Hapenottokyky on parantunut aivan huomaamatta ja kahdeksan kiloa kevyempää ruhoakin on huomattavasti kevyempää kuljettaa. Metsän keskellä auringon lämmittäessä oli kyllä todella upeaa jolkotella.

Lähdössä aaton kirmailulle, poset kohillaan ;)

Juhannuspäivänä käytimme lapsukaisia uimassa Urajärvellä. Mieletön viima puhalsi, mutta niin vaan urheat tytöt sukelsivat aaltoihin. Me Hannan kanssa tyydyttiin palelemaan uimavahteina rannalla. Uinnin jälkeen tytöt käytettiin palkkioksi Radansuun kyläkaupassa jätskilla. Kyläkauppa on kyllä aivan mahtva vanhan ajan tunnelmaa henkivä pikku sekatavarapuoti. Olen joskus haaveillut salaisesti tuollaisen kaupan pitämisestä. Olisi ihanaa kun olisi aikaa jutella ihmisten kanssa, siinä sivussa myydä muutama maitotölkki. Ilman stressiä ja paineita myyntitavoitteista. No aina saa haaveilla =)

Tyttöjen juhannuskukat tyynyn alle.

Rentoa viikkoa kaikille!