Sivut

torstai 21. kesäkuuta 2012

X




Viime viikonloppu oli juhlahumua. Järjestimme siis 10 vuotisen avioliittomme kunniaksi juhlat. Idea lähti ihanalta kuopukseltamme. Katselimme kevättalvella Satuhäät-ohjelmaa, ja hän kovasti harmitteli sitä että ei sattuneesta syystä ollut päässyt häihimme, Elviira on siis kuusivuotias ;). Minä sitten puolivitsinä heitin Teemulle, että voimmehan aina jenkkityylin vannoa valat uudelleen. Yllätyksekseni hän suhtautuikin asiaan hyvin positiivisesti. Koko kevään ajan Elviira otti asian vähän väliä esille, ja ilmoitti haluavansa kukkaistytöksi. No eipä meidän auttanut siis muuta kuin ryhtyä järjestelemään juhlia.

Minä olinkin joskus miettinyt, että sellaiset rennommat puutarhajuhlien tyyliset häät olisivat kivat. Niinpä päädyimme pitämään juhlat todelliseen jenkkityyliin, ja teemaksi valikoitu villi länsi. Olimme viime kesänä Disneylandissa ja siellä oli hauska villin lännen ravintola, missä tarjoiltiin ribsejä ja kaalisalaattia peltiastioista, ja tämä innoitti tähän teemaan.

Ryhdyimme sitten laskemaan keitä haluaisimme kutsua, ja yllättäen huomasimme että vierasmäärä kohosi yli 80 henkeen. Onnekkaita olemme kun on näin paljon ihania ystäviä ja sukulaisia. Tajusimme että joko pitäisi karsia rankalla kädellä tai sitten vuokrata tila. Tässä lähellä on vpk:n talo jonka nimikin on osuvasti Meksiko, päädyimme siis vuokraamaan sen. Eihän ketään niistä jo alunperin mietityistä vieraista raaskinut jättää ulkopuolelle.


Niin lähtivät kutsut. Viime viikko menikin pitkälle järjestelyitä tehdessä. Pelastajani oli kälyni Hanna joka sai nauttia yhdessä tekemisen riemusta (toivottavasti myös hän kokee asian näin), sekä ystäväni Kaisa. Korvaamattomia apuja sain myös ihanilta ystäviltäni Reetalta, Terhiltä, Essiltä ja Päiviltä. Ja myös vanhempamme ovat aina valmiita osallistumaan. Teemulla olikin yllättäen niin paljon töitä, että hän pääsi todenteolla hommiin vasta juhlapäivänä.

Komea mieheni heinäpaalien kantohommissa.


Juhlat aloitimme koko perheen osuudella. Lapset saivat askarrella itselleen keppihevoset. Niiden kanssa sai ratsastaa vartavasten tehdyllä radalla.

Keppihevosaskartelua

 Meillä oli myös paljon pelejä kuten ritsalla ampumista, isot puutarha jazz-nopat, mölkky ja darts. Näitä pääsivät kokeilemaan niin isot kuin pienet. Myöhemmin illalla oli aikuisille myös pokeripöytä.

Ritsalla ampumista


Amanda ja Tiia kuuntelee intiaanipäällikön tarinoita

Ruokana meillä oli siis grilli-ruokaa, eli ribsejä, kanankoipia, maissintähkiä sekä kaali-ja sienisalaattia, parsaa rusinoilla ja pähkinöillä höystettynä ja maissileipää. Lapset saivat hodareita.
Jälkiruuaksi tarjosimme New York juustokakkua ja Missisippi mutapiirakkaa sekä suklaa cookieseja ja rocky roadsia. Täytyy itsekin kehua että hyvät oli ruuat. Juomapuolena löytyi olutta, viintä, viskiä, boolia (niin lapsille kuin aikuisillekin), mojitoa, tequilaa ja Coca Colaa, eikä nekään loppuneet kyllä kesken.

Meidän suurin jännityksen aihe oli tietenkin se valojen vannominen. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ystäväni Minna, joka on myös pappi, piti meille aivan ihanan tilaisuuden. Upeaa siinä oli myös se, että hän on ollut myös mukana vihkimässä meitä. Hänen puheensa oli todella kaunis ja liikuttava.

Hanna luki katkelman raamatusta, Teemun isä ja veljeni saivat myös sanoa muutaman sanasen.

Itseäni vähän harmitti että piti turvautua lunttilappuun, kun en ehtinyt koko valaa opetella ulkoa. Teemu puhui todella kauniisti. Lainasin omaani Happoradion Sinä biisin sanoja, mitkä ovat todella kauniit.

Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin.
Olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Ja niin vaikka halkeaisin haavoihin
sinä voitehista vanhin
korjaat mut kokoon taas.
Sinä se oot.
Hyvin istui juhlien tunnelmaan, tämä uskonnollinenkin osuus. Kukkaistyttö sai tehdä myös osuutensa, ja Elviira käveli meidän edellä pikku intiaanityttönä ihmisten eteen ja heitteli lattialle ruusun terälehtiä. Elviira oli myös valojen aikana niin suloinen ja näytteli meille peukkua, että hyvin menee iskä ja äiti =).



Lapset lähtivät vähän tämän jälkeen hoitajiensa mukaan, ja alkoi juhlat ihan aikuisten kesken. Täytyy sanoa että oli todella hauskaa, vieläkin naurattaa. Oli todella rento tunnelma, pistettiin jalalla koreasti ja vaihdettiin kuulumisia. Siitä kymmenen vuoden takaisesta jännityksensekaisesta jäykkyydestä ei ollut tietoakaan. Ilta jatkui vielä Kouvolan yöhönkin, missä stetsonit aiheuttivat vähän hämmästelyä.

Perhepotretti

Melkein koko porukka

Hauskaa oli että kaikki tarttuivat teemaan niin hyvin, mutta kaikkein parasta oli saada ihan mieletön porukka meille rakkaita ihmisiä koolle <3<3<3.
.
 Kaisa <3 Aki 

Kummipoikamme isä Intiaanipällikkö Istuva Härkä piti meille hienon Metallica aiheisen puheen

Terhi, minä ja Saara




Saan olla paljosta kiitollinen, ja tämä juhla kantaa vielä pitkälle seuraavalle kymmenelle  vuodelle <3<3

3 kommenttia:

  1. Aivan mielettömän hauskat juhlat kyllä olivat! Kaksikymppisiä odotellessa :)

    VastaaPoista
  2. Kaikki kyllä meni vielä paljon paremmin kuin odotettiin, ja tuntui että ihmisillä oli tosiaan aidosti hauskaa, mikä oli tietysti pääasia.

    Luultavasti emme voi olla järjestämättä kaksikymppisiä ;). Siihen antaakin sitten uuden twistin se, että sitten nämä meidän keppihevosen askartelijat on teinejä, huh.

    Kiitos vielä isälleni kuvista, eli kuvat by Raine Ruokoniemi, lukuunottamatta Saaran ja Terhin kanssa otettu kuva, joka löytyi Terhin kameran syövereistä.

    VastaaPoista
  3. Perhekuva on äärimmäisen ihana <3

    VastaaPoista