Reittisuunnitelma oli siis viettää kaksi yötä Pärnussa ja kaksi yötä Tallinnassa. Matkaseurana meillä oli ystäväperhe ja liikenteeseen lähdimme omilla autoilla.
Tässä on nyt aikamoinen kuvakavalkadi reissusta. Reissuun lähdimme vähän epäonnisten tähtien alla kun reissua edeltävänä yönä Elvi alkoi oksentaa, aamuyöstä kun lähdön hetki koitti, neiti vakuutti kuitenkin jaksavansa matkustaa, niinpä päätimme lähteä reissuun muovipussein ja vessapaperirullin varustautuneina. Tiedän että varmaan monia kauhistuttaa tällainen edesvastuuton käytös, mutta matkaa olivat kovasti odottaneet kaikki. Matkustelu on meillä koko perheen yhteinen harrastus ja tytöt ovat melko kokeneita reissaajia. Omassa autossa saisi kuitenkin lepäillä ja ei pikku vahingotkaan olisi niin hirveitä.
Matka Helsinkiin sujuikin ongelmitta. Laivalla kävimme ottamassa samantien hytin, niin toipilas pääsi pötköttämään. Loppumatkasta Elviira tunsi olonsa niin reippaaksi että lähti katsomaan taikuria ja juomaan limsaa, ei fiksua. Ylös tuli limsat. Jatkoimme satamasta matkaa kohti Pärnua, ja tämäkin siirtymä onnistui ihan ilman vahinkoja. Tyttö oli aivan reipas.
Pärnussa meidät yllätti pienoinen sadekuuro, sehän ei lomamieltä lannistanut |
Kahvilaelämää, majoitusta maaseudulla, ajelua Pärnun puistoissa |
Iltakävely lintutornille ja aallonmurtajalle. |
Pärnusta löytyi mukava luomuravintola, täältä ei muuten ranskalaisia ja limsoja saa, hyvä niin ;) |
Asumusta ulkoa ja sisältä, sekä aamiaispöytä veireisestä leipomosta haettuine tuoreine baakkelseineen |
Yön Elviira nukkui hienosti, mutta aamulla huono olo jatkui. Päätimmekin etsiä käsiimme lääkärin. Saimme ajan yksityiselle. Lääkäri oli mukava ja ymmärsi suomea, vaikka ei itse puhunutkaan. Elviira tutkittiin ja otettiin pissakoe, vikaa ei löytynyt. Umppaririskin takia lääkäri lähettikin meidät lastensairaalaan kirurgin pakeille. Oli mielenkiintoista tutustua virolaiseen julkiseen terveydenhoitoon. Kaikki sujui aivan uskomattoman hyvin. Kirurgi oli joutunut leikkaukseen, joten meitä ei odotetettu turhaan, vaan neuvottiin menemään välillä kahville. Tällä välin Elvin vointi oli taas kohentunut, ja hän söikin kanakeittoa sairaalan kanttiinissa. Kun menimme takaisin odottelemaan, hoitajat tulivat sanomaan että kirurgilla kestää vielä tovi, mutta voisimme käydä sillä aikaa ultrassa ja verikokeissa. Onkohan suomessa ikinä hoitajilla valtuuksia määrätä moisia kokeita?! Siellä me kävimme. Sitten kirurgi tulikin ja pahoitteli viivästysmistään. Hän puhui todella hyvää suomea ja ihmetteli neidin hyvää kuntoa. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Tulehdusarvotkin oli vain hivenen koholla. Epäili että on ollut virus. Virhe meillä oli ollut sokerilimujen juottaminen, ne vain ruokkivat pöpöjä. Suositteli syömättämyyttä ja sokeritonta juotavaa kuten vettä ja teetä.
Kaikessa tässä oli mielestäni hyvääkin. Opimme oikeita keinoja vatsataudin hoitoon, lapset näkivät että reissussa sairastaminen ei ole katastrofi, vaan apua on saatavilla muuallakin. Uskon että näissä tilanteissa omalla suhtautumisella voi vaikuttaa paljon siihen millaista maailmankuvaa jälkikasvulleen viestittää.
Tallinnan vanhan kaupungin muurilla ja Kadriorgissa |
Tallinnalainen kummitustalo |
Seuraavaksi vuorossa onkin remonttipäivitystä, mutta nyt hiljenen hetkeksi ;).
Kiitos! Ihana katsella kuvia ja muistella mukavaa reissua <3 Me ollaan niin onnekkaita.
VastaaPoista-Kaisa-