Matkailua asenteella

Viikko Virossa vierähti ihan noin vain. Meillä oli mukava reissu kaikista pikkuvastoinkäymisistä huolimatta. Ja onpa tässä vierähtänyt melkein koko viikko reissun jälkeenkin, on tehty remonttia niin kovalla tahdilla että päivittämiset ovat jääneet.

Reittisuunnitelma oli siis viettää kaksi yötä Pärnussa ja kaksi yötä Tallinnassa. Matkaseurana meillä oli ystäväperhe ja liikenteeseen lähdimme omilla autoilla.

Tässä on nyt aikamoinen kuvakavalkadi reissusta. Reissuun lähdimme vähän epäonnisten tähtien alla kun reissua edeltävänä yönä Elvi alkoi oksentaa, aamuyöstä kun lähdön hetki koitti, neiti vakuutti kuitenkin jaksavansa matkustaa, niinpä päätimme lähteä reissuun muovipussein ja vessapaperirullin varustautuneina. Tiedän että varmaan monia kauhistuttaa tällainen edesvastuuton käytös, mutta matkaa olivat kovasti odottaneet kaikki. Matkustelu on meillä koko perheen yhteinen harrastus ja tytöt ovat melko kokeneita reissaajia. Omassa autossa saisi kuitenkin lepäillä ja ei pikku vahingotkaan olisi niin hirveitä.

Matka Helsinkiin sujuikin ongelmitta. Laivalla kävimme ottamassa samantien hytin, niin toipilas pääsi pötköttämään. Loppumatkasta Elviira tunsi olonsa niin reippaaksi että lähti katsomaan taikuria ja juomaan limsaa, ei fiksua. Ylös tuli limsat. Jatkoimme satamasta matkaa kohti Pärnua, ja tämäkin siirtymä onnistui ihan ilman vahinkoja. Tyttö oli aivan reipas.

Pärnussa meidät yllätti pienoinen sadekuuro, sehän ei lomamieltä lannistanut

Kahvilaelämää, majoitusta maaseudulla, ajelua Pärnun puistoissa

Pärnussa me majoituttiin vähän keskustan ulkopuolelle Reiu-joen varteen. Majoitus olisi ollut mukava, jos puitteista olisi pidetty hyvää huolta. Maisemat olivat kauniit ja keskustaan pääsi vartissa omalla autolla. Aikaa Pärnussa vietettiin upealla rannalla, kylpylässä ja tietysti kaunista keskustaa ihastellen. Harvittavan moni kaunis talo on edelleenkin melko huonossa kunnossa, lapsista oli hauskaa bongailla näitä kummitustaloja.

Iltakävely lintutornille ja aallonmurtajalle.

Yhden illan aktiviteettina oli auringonlasku aallonmurtajalla. Kävimme ensin juomassa kuohuviinilasilliset viereisen lintutornin huipulla. Matkalla tornille törmäsimme muutamaan paikalliseen sonniin. Kahden kilometrin edestakainen hyppely kiveltä kivelle kävi mukavasta iltalenkistä. Tarun mukaan rakastavaiset jotka suutelevat aallonmurtajan päässä ovat yhdessä ikuisesti, pitihän tämä testata. <3

Pärnusta löytyi mukava luomuravintola, täältä ei muuten ranskalaisia ja limsoja saa, hyvä niin ;)

Keskiviikkona kylpyläreissun jälkeen Elviira oli taas huonovointinen. Kuten kuvasta näkyy ei luomuravintolan ruuat oikein uponneet. Pieni oli kuitenkin ihailtavan reipas ja tsemppasi hienosti. Ajoimme Tallinnaan ja tämä matka meni lepäillessä. Tallinnassa yllätys oli iloinen kun pääsimme varaamaamme majapaikkaan. Asunto oli aivan ihana. Se oli rakennettu Tallinnan vanhaa kaupunkia ympäröivän muuri yhteyteen, osa sisäseinistä oli itse muuria. Asunnossa oli neljä makuutilaa, sauna, olohuone ja reilun kokoinen keittiö.

Asumusta ulkoa ja sisältä, sekä aamiaispöytä veireisestä leipomosta haettuine tuoreine baakkelseineen

Illalla Amanda pyysi päästä Svekj Juureks ravintolaan vanhassa kaupungissa, kun siellä oli ollut niin hyvä kasvissosekeitto. Sinne saavuttuamme oli pienoinen pettymys kun ravintolaa ei enää ollutkaan vaan paikalla oli Must Pada -ravintola. Keitto sieltäkin onneksi löytyi ja entisen veroinen.

Yön Elviira nukkui hienosti, mutta aamulla huono olo jatkui. Päätimmekin etsiä käsiimme lääkärin. Saimme ajan yksityiselle. Lääkäri oli mukava ja ymmärsi suomea, vaikka ei itse puhunutkaan. Elviira tutkittiin ja otettiin pissakoe, vikaa ei löytynyt. Umppaririskin takia lääkäri lähettikin meidät lastensairaalaan kirurgin pakeille. Oli mielenkiintoista tutustua virolaiseen julkiseen terveydenhoitoon. Kaikki sujui aivan uskomattoman hyvin. Kirurgi oli joutunut leikkaukseen, joten meitä ei odotetettu turhaan, vaan neuvottiin menemään välillä kahville. Tällä välin Elvin vointi oli taas kohentunut, ja hän söikin kanakeittoa sairaalan kanttiinissa. Kun menimme takaisin odottelemaan, hoitajat tulivat sanomaan että kirurgilla kestää vielä tovi, mutta voisimme käydä sillä aikaa ultrassa ja verikokeissa. Onkohan suomessa ikinä hoitajilla valtuuksia määrätä moisia kokeita?! Siellä me kävimme. Sitten kirurgi tulikin ja pahoitteli viivästysmistään. Hän puhui todella hyvää suomea ja ihmetteli neidin hyvää kuntoa. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Tulehdusarvotkin oli vain hivenen koholla. Epäili että on ollut virus. Virhe meillä oli ollut sokerilimujen juottaminen, ne vain ruokkivat pöpöjä. Suositteli syömättämyyttä ja sokeritonta juotavaa kuten vettä ja teetä.

Kaikessa tässä oli mielestäni hyvääkin. Opimme oikeita keinoja vatsataudin hoitoon, lapset näkivät että reissussa sairastaminen ei ole katastrofi, vaan apua on saatavilla muuallakin. Uskon että näissä tilanteissa omalla suhtautumisella voi vaikuttaa paljon siihen millaista maailmankuvaa jälkikasvulleen viestittää.



Tallinnan vanhan kaupungin muurilla ja Kadriorgissa

Tallinnassa vierailimme vanhan kaupungin muurin päällä sekä Kadriorgin puistossa, sekä siellä olleessa lasten museossa. Eipä oltu näissä ikinä käyty, vaikka Tallinnassa on käyty toistakymmentä kertaa. Molemmat näkemisen arvoisia paikkoja. Muurissa oli jännä käydä koska olimme oman asuntomme päällä, tytöt pelkäsivät kummituksia ;). Kävimme Rocca Maressa ostoksilla ja lapset vastapäisessä eläinpuistossa Akin johdatuksella. Huonoa onnea kun alkaa olemaan, niin onnistui Teemu vielä saamaan ruokamyrkytyksen, joten hän sai lepäillä asunnolla laivan lähtöön saakka. Onneksi saimme todella hyvää palvelua asunnon vuokraajan osalta ja tämä ei ollut ongelma.

Tallinnalainen kummitustalo

Upea reissu kuitenkin kaikenkaikkiaan. Minulle itselleni aina pienetkin irtiotot kotiympyröistä on todella tärkeitä. Antaa voimaa arkeen ja laajentaa perspektiiviä. Ihanaa on myös kun saa ystäviä mukaan reissuihin, lapsilla on kavereita ja aikuisilla peliseuraa illan korttipeleihin =).

Seuraavaksi vuorossa onkin remonttipäivitystä, mutta nyt hiljenen hetkeksi ;).