Sivut

tiistai 4. syyskuuta 2012

Valoisaa syksyä

Syksyn tullen piti vähän uudistaa blogin ilmettäkin. Tuntui jotenkin synkeältä tuo tumma tausta, syksyyn siis valoa vaaleammalla taustalla. ;)

Tällä viikolla alkoi taas lasten harrastusrumba. Tuntuu aikamoiselta tasapainoilulta ja aikatauluttamiselta että saadaan jälleen kaikki kuskailut ja hommat hoidettua. Priorisoinnilla ja yhteispelillä tästä taas kuitenkin selvitään. Onneksi tähänkin on helpotusta hetken päästä tulossa, kun mun työnteko hieman vähenee. Onni on myös että yhteispeli lasten kavereiden vanhempien kanssa toimii.

Viime viikolla oli upeaa onnistumisen riemua ilmassa kun Elvi naapuruston naisten yhteisellä uimahallireissulla oppi  sukeltamaan. Elville on sukeltamisen opettelu ollut todellista omien pelkojen ylittämistä. Jo se että hän uskalsi kastaa päänsä veden pinnan alle oli iso juttu. Samaisella reissullä hän ensin arasti vähän kasteli kasvojaan, mutta hetken kannustamisen ja tsemppaamisen jälkeen hän päätti mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle upottautua kokonaan veteen, siitä ei sitten mennytkää kuin hetki kun hän sukelteli jo renkaita altaan pohjalta. Nyt tänään alkaakin sitten vesiliikkis, mihin Elvi intoa puhkuen suuntaa. Nämä on kyllä niitä vanhemmuuden tähtihetkiä =).

Tämä sai taas itsenikin muistamaan sen kannustamisen ja toisten tsemppaamisen tärkeyden. Kyllä varmasti jokaisen on helpompi ylittää rajojaan ja pyrkiä parempiin suorituksiin kannustavassa ilmapiirissä. Kuinka usein kuuleekaan kuitenkin enemminkin toisten vähättelyä ja arvostelua. Koskaan kuitenkaan tälläisen keskustelun jälkeen ei itsellä ole ainakaan parempi mieli. Meillä jokaisella on omat tapamme tehdä asioita, ja niin kauan kun emme näillä teoilla ketään toisia vahingoita, pitäisi jokaisen antaa vaan taaplata omalla tyylillään, ja mieluummin heittää jokunen kannustava sana silloin kun sen paikka on. Arjessa joskus tämä tuppaa niin helposti unohtumaan.


Tämä FB:ssä kiertänyt ajatus on sellainen minkä haluan pitää kirkkaana mielessä


Tavoitteenahan on vahvuus joka suhteessa. On tää vaan niin paljon helpompaa kun on upeita ihmisiä vierellä, kun vaan muistetaan se niille sanoakin! Omalle mielelle ainakin jokainen positiivinen kommentti on balsamia ja askel eteenpäin. Mulla on kyllä käynyt hirveä tuuri siinäkin, että kotoa löytyy se suurin motivoija ja kannustaja. Jos mielen yrittää vallata negatiiviset ajatukset tai epäusko omaan tekemiseen, on onni että luottoa ja tukea löytyy läheltä. Toivon kovasti että itse pystyn jakamaan samaa eteenpäin ja että jokaisella oli sellainen peruskallio joka auttaisi niiden hetkellisten karikkojen yli.

Oma mieli käy tällä hetkellä onneksi positiivisilla kierroksilla ja tuntuu että tästä olisi jakaa eteenpäinkin. Niin paljon kivoja juttuja tulossa, niin arkista treeniä, viikonlopun kisoja ja upeiden kisaajien kannustamista, ystävien tapaamista, kodin laittoa kun kaikkia muitakin uusia kuvioita!

Tsemppiä kaikille teille ihanille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti