Uuden alku

Nyt on takana ensimmäinen opinto-osio modernin vyöhyketerapian opinnoista ja fiilis on todella hyvä. Neljän päivän rupeama oli tiivis ja asiaa tuli todella paljon. Tylsää hetkeä ei päivistä löytynyt. Oli upea huomata että homma tuntui heti omalta. Vähän jännitin jos tämä nyt ei olekaan sitä mitä olen ajatellut. Heti ekasta päivästä lähtien hoitoja harjoiteltiin opiskelijakavereiden kesken. Porukkakin oli todella mukavaa ja monet jalat tuli jo tutuksi ;).

 

 

 

Jalkaterän ja käden vyöhykkeet on nyt käyty läpi, ja niiden hoitoja treenataan kotona aktiivisesti. Eilen kotiin saavuttuani sain jo käsitellä koko perheen jalat kertaalleen, kun kaikilla löytyi jotain pientä vaivaa mihin piti taitoja tietysti heti testata. Tänään pääsi käly hoitoihin.

 Modernissa vyöhyketerapiassa ei käsitellä pelkästään jalkateriä, vaan hoitoja tehdään melkeinpä koko keholle, psyykeä unohtamatta. Ihmistä käsitellään kokonaisuutena, mitä koululääketiede ei läheskään aina tee. Monta kertaa olen saanut ihmetellä lääkäreiden kapeakatseisuutta, usein hoidetaan vain pelkästään oireita selvittämättä missä vaivojen syy oikeasti on.

Koululääketieteellä on tietenkin tärkeä paikkansa ihmisten terveydenhuollossa, mutta toivoisin lääkäreiltä avarakatseisuutta niin, että koululääketiede ja vaihtoehtoishoidot voisivat kulkea rintarinnan toisiaan tukien. Koulutetun terapeutin ammattitaitoa on myös se, että osaa kertoa milloin hoidot yksin ei riitä tai niitä ei kannata aloittaa vaan asiakkaan kannattaa mennä lääkärille.

Minut näihin opintoihin ajoi halu auttaa ja koska yksinkertaisesti itselle tulee hyvä olo siitä että voi tuottaa hyvinvointia muille. Tietysti myös mielenkiinto ihmisen kehon ja psyyken toimintaan on voimakas motivaattori opinnoissa. Haaveena olisi että voisimme tarjota palvelua ja neuvoja siitä miten ihmiset voisivat parantaa elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan, jokainen omista lähtökohdistaan.

 Jännityksellä odotan mihin tämä polku johtaa....

Lämpöä syksyyn <3