 |
Viime uuden vuoden toiveena minulla oli vaatimattomasti löytää vain valaistuminen, tie pois ahdistuksesta ja kohti onnellisempaa arkea. Jollain kummallisella tavalla näin tapahtuikin, useampikin palanen on vain loksahdellut paikalleen. Nyt arki tuntuu paljon valoisammalta ja toivottavasti se näkyy myös kanssaihmisille. NLP oli isona apuna löytämään positiivisempia ajatusmalleja, ja selityksiä sille miksi minä olen tällainen ja joku toinen taas toisenlainen.
Olen todella kiitollinen kanssaihmisille jotka ovat jaksaneet kanssani asioita pohtia ja pyöritellä, sekä tukea muutoksessa. Tärkeitä ihmisiä ovat olleet tietenkin oma perheeni, vanhemmat ja appivanhemmat sekä pikkuvelikin, ihanat ystäväni; Riitta vakisparraajani niin treenissä kuin henkisessä kasvussa, Kaisa mieletön tukipilari, Reeta, Johanna, Terhi sekä tietenkin maailman parhaat kälyt ja siskot Hanna ja Eveliina, olette kaikki kovin rakkaita. Upea oli tietenkin NLP-kurssin mainio porukka ja mentori Reetta. Ja sitten on monta upeaa ihmistä keitä olen nähnyt vuoden aikana ja ovat vaan omalla olemuksellaan antaneet positiivista voimaa. Kaikista suurin perseelle potkija ja tuki on ollut tietenkin ihana puolisoni <3. Kiitos te kaikki!
Treeneihinkin löytyi aivan uusi vaihde viime vuoden aikana. Tekniikat kehittyivät ja sitä myötä tunsin upeaa kehittymisen iloa. Uskaltauduin kokeilemaan uusia lajeja, joista sain toivottua monipuolisuutta treeniin. Myös syömisen osalta olen oppinut paljon uutta ja varmasti saanut sisäistettyäkin paljon asioita. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Tunnesyöppönä tulee paljon haastavia tilanteita vastaan.
Ystäväni Terhi kirjoitti blogissaan ei uuden vuoden lupauksista, vaan tavotteista. Minustakin tavoitteet kuulostaa paljon paremmalta kuin lupaukset. Minulla on tämän vuoden tavoitteena jatkaa viime vuonna aloittamaani polkua rohkeasti. Välillä tulee epäuskon ja epäilyksen hetkiä, mutta haluan uskoa että elämä kantaa. Haluan myös oppia olemaan itselleni enemmän armollinen. Niin että voisin uskoa että olen ihan hyvä tällaisena, kaikkine ominaisuuksineni, olivat ne toiset vähän parempia kuin toiset. Tämä ei kuitenkaan sulje pois jatkuvaa kasvua ja kehitystä, joihin toki pitää pyrkiä.
Tämän vuoden aikana olisi tarkoitus perustaa oma yritys, jossa pääsisin auttamaan ihmisiä vyöhyketerapian keinoin. Tavoitteena olisi myös tämän vuoden aikana olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Jatkaa hyviä treenejä ja oikeanlaisen syömisen opettelua.
Tällä viikolla on siis pikkuhiljaa palattu arkeen. Aloitin osa-aikatyön mikä osaltaan taas aikatauluttaa arkea uudella tavalla. Tehtävät ovat onneksi mielenkiintoisia, joten siltä osin paluu työelämään tuntuu mukavalta pienen tauon jälkeen. Salitreeniä olen tehnyt aika hyvällä sykkeellä läpi pyhien, mutta muut jumpat ovat jääneet vähemmälle. Syötyäkin on tullut melko reilusti, nyt onkin parissa päivässä lähtenyt pari kiloa nestettä, joten kyllä se taas tästä. Huomasin tuossa pyhien aikana kun tuli syötyä reilusti hiilareita ja kaikenlaisia herkkujakin, niin se suurin nautinto syömisestä kyllä häviää. Nyt taas pikkuhiljaa normaaliruokavaliossa ja puhtaat maut pääsevät oikeuksiinsa. Liikaa kun ahtaa herkkuja tuntuu kuin makuhermotkin menisi ihan tukkoon. Joten on ollut ihanaakin palata arkeen ja terveelliseen ruokavalioon.
Tämän päivän treenit olikin todella mainiot. Sattumalta törmäsin ystävääni Piian salilla ja teimme yhteisen selkätreenin. Saatiinkin hyvä napakka treeni aikaiseksi. Kiitos Piia! Siitä jatkoin vielä zumbaan. Zumbassa tunsin hetkellisesti sellaista onnea ja kiitollisuutta siitä että olen terve ja voin liikkua ja minulla on upeita läheisiä että meinasi itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Jotenkin kaikki tunteet pyrkivät musiikin siivittämä pintaan. Tunsin itseni ihan hassuksi, onneksi naama oli punakka ja hikinen jo valmiiksi niin ei kanssaliikkujille, ehkä tämä odottamaton tunneryöppy ihan paljastunut.
Nyt pitäisi jouluihmisenkin jo purkaa joulu kotoa pois, se kaikista tylsin osuus joulussa, plaah...
Tässä vielä meidän kaunis joulukuusi tältä joululta.
Kiitos jos jaksoit tänne asti tekstin kahlata <3 Onnellista tätä vuotta <3
Kohti tavoitteita ja niiden yli! :) Olkoon se vuoden 2013 teema.
VastaaPoistaNäin on kirjoitettu, joten näin se on ;)
VastaaPoistaHei muru. Ihana teksti. Minäkin olen saanut sinulta valtavasti viimeisten kahden vuoden aikana. <3
VastaaPoistaMinä otin fyysiseksi tavoitteeksi tälle vuodelle, että pääsen viimeistään joulukuussa spagaatin. Se tuo siivellään toki muunkin notkeuden, ja sen, että venyttelystä ja kehonhuollosta tulisi taas aktiivinen osa arkea, niinkuin se minulla joskus oli. Jos se spagaati ei vielä ensi jouluna menekään, niin ainakin olen pyrkinyt siihen, ja ehkä sitten jo seuraavassa tammikuussa.
Psyykkiseksi tavoitteekseni otan sen, että olen tässä ja nyt. Olen niin haikailijatyyppi, että minulle tekisi hyvää tatuoida koko selän kokoinen ruksi merkiksi siitä, että Eveliina on nyt tässä, ja tässä on hyvä. Että olisi oikeasti läsnä siinä tilanteessa missä on, nauttisi niistä jutuista, joita siinä elämänvaiheessa on meneillään. Ettei eläisi sit ku -elämää.
Halauksia alkavaan viikkoosi <3
p.s. Huiputin loppiaista, enkä kerännyt joulukoristeita pois. Hähää :)
Itselläkin zumbassa herkistyy mieli ja siellä onkin kyynelehditty kerran jos toisenkin! Lantion liikuttaminen avaa tunnelukkoja :)
VastaaPoistaKehittymisen onnekasta vuotta sinulle Mirkka!
Kiitos Eveliina <3 Nyt teidän täytyy viikonloppuna Ampsun kanssa treenata sitä spagaatia, kun senkin pitäisi tämän kevään aikana taipua siihen. Mä jotenkin nyt luotan että kerta viikkoon joogaa ja pilatesta riittää kehonhuolloksi, vaikka ei se oikeasti riitä. Pitäisi venytellä vielä kotonakin, mutta ei jaksa.
VastaaPoistaTuo sama psyykkinen tavoite pitäisi kyllä minunkin ottaa. Aina tulee haikailtua jotain muuta, eikä osaa olla tässä ja nyt. Sitten huomaa kun hetki on jo ohi, että vitsit nyt se meni jo.
Hyvä sie, loppiainen on ihan tylsä ;) Haleja myös sinne!
Jonna, kiva kuulla että en ole ainoa outo ;) Liikkeen ja kosketuksen voima on kyllä hurja... Kaikkea hyvää Jonna myös sinun vuoteesi 2013!