Ystäviä ja kuminauhajumppaa

Nyt on eka kolmen viikon kova treenijakso vedetty läpi ja kroppa on myös sen oloinen. Sain vyöhyketerapeutiltani melko kovasanaista palautetta, ei oltu ihan samalla aaltopituudella treenimetodeista ;). Paikat on aika juntturassa, tällä hetkellä kolotusta on jaloissa, käsissä ja selässä. Ei mitään tulehduskipeää, vaan sellaista että treeni on mennyt perille. Ihana fiilis. Terapeutin mielestä jumppailua pitäisi tehdä pienillä painoilla ja ainoastaan hyvää liikerataa hakien. Ei toki huono vaihtoehto tämäkään, mutta jos meinaa kasvua saada, täytyy välillä runnoa menemään isommilla painoilla ja tämä tarkoittaa että jännityksiä ja kireyksiä tulee vaikka kuinka venyttelisi.

Leuanvetoa kuminauhoilla avustettuna, toimii...

Kyykystä olen erityisen iloinen, nyt oli jo kympit tangon päissä silti tekniikka pysyi hyvänä ja peppu meni riittävän alas. Myös hapenottotreeneissä, kehitys on ollut edelleen aika huimaa. Mave (50 kg) x 5 + burbee x 10, näitä settejä putkeen seitsemän kertaa, aikaa meni ekalla kerralla noin 8 minuttia, nyt enää 6 minuuttia. Ekalla kerralla oli pakko puuskuttaa välissä, mutta nyt ei enää tarvinnut pitää kauheasti taukoa.

Lauantai-iltaa vietin ystävien kanssa. Nautittiin hyvästä ruuasta ja lasillinen viiniä. Olen sallinnut kerran viikossa itselleni yhden aterian missä voi ottaa rennommin ja tankata reilummin hiilarivarastoja täyteen. Muuten nyt on karsittukin hiilarit aika minimiin. Paino ei ole hirveästi pudonnut. Nyt aloitettiin mulle aika korkeista kalorimääristä. Tällä mennään alas hissuksiin ja katsotaan mitä tapahtuu. Itsellä on jo vähän tiiviimpi olo ja tunne että vyötäröltakin olisi jotain sulanut.

Tankoparsaa, valkosipulileipää tehtynä hiivattomaan ruislimppuun, lohipyöryköitä, vuohenjuustoa, ja tietysti kanaa sekä salaattia.

Banaanilettuja, raparperi-inkiväärihilloketta ja manteli-tonkapapu-tahnaa (uusi löytö Ruohonjuuresta). Oli hyvää!

Viime aikoina on ollut upeaa kun on ollut vertaistukea ja on voinut yhdessä puida näitä treeni- ja ruokavaliokuvioita. Tiedän että kaikkia ystäviä ei samat asiat kiinnosta ainakaan ihan samassa laajuudessa, niin olen yrittänyt olla sellaisille ihmisille olla tuputtamatta näitä juttuja. Elämässä on upea rikkaus että lähipiirissä on monenlaisia ihmisiä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita, niin voi aina itsekin oppia uutta. Toisaalta olen silti ollut huomaavinani että on ollut ihmisiä jotka ovat ottaneet vähän etäisyyttä. Onhan toki ihan luonnollistakin että toisinaan joissain ystävyyssuhteissa ollaan tiiviimmin tekemisissä ja sitten taas tulee aikoja että ei ehdi/pysty pitämään samalla tavalla yhteyttä. Välillä on mieleeni tosin juolahtanut, että onko joku ottanut tämän mun terveysintoilun jollain tavalla toisenlaista elämäntapaa halveksuvana. Sitä en ole kuitenkaan halunnut kenellekään välittää. Jokainen elää itselleen sopivalla tavalla, toki sitä toivoisi että ihmisten vointi olisi niin hyvä että he pystyisivät nauttimaan elämästä mahdollisimman pitkään terveinä.

Vakavana ja suurellla sydämellä pohdiskelee hän.

Omaan elämään mahtuu paljon muitakin tärkeitä asioita kuin liikkuminen ja syöminen. Nyt vaan tämä on vienyt aikalailla mukanaan. Koko ajan oppii uutta ja tulee vähän kehitystäkin. Välillä täytyy silti järjestää aikaa muullekin elämälle, sille kaikkein tärkeimmälle eli läheisille, perheelle ja ystäville.

Näillä ajatuksilla lepoviikkoon, joka on tohinaa täynnä..... ehkäpä enemmän sitä kaikkea muuta kuin treeniä ;)

Energiaa

Upeeta mulla on taas energiaa niin kuin normaaleilla ihmisillä. Välillä tuntui että ei jaksanut kuin pakolliset kuviot ja ei mitään ylimääräistä. Tämä viikonloppu on mennytkin sitten vähän rästihommia tehden, eli lähinnä komeroita siivoten. Se on mahtavan puhdistavaa. Kuinka helpottunut olo tuleekaan kun saa heitettyä ylimääräistä rojua nurkista pois. Nyt on taas lasten ja omat vaatteet näteissä pinoissa hetken aikaa ja talvivaatteet pesty vintille odottamaan ensi talven rientoja.

Välillä aina mietin kuinka paljon helpommalla sitä pääsisi kun tavaraa olisi vähemmän. On sulaa hulluuttaa haalia kamaa jota sitten pitää huoltaa ja järjestellä ja se vie taas aikaa kaikelta paljon tärkeämmältä. Tunnustaudun kuitenkin jonkimmoiseksi matearilistiksi ja niin sitä vaan hairahtuu ostamaan kaikkia uusia ihanuuksia.

 

Äiti ja tytär, yhtä hulluja ja täynnä virtaa päivän rientoihin.

 

Treenit ovat sujunee pääpiirteittäin nyt todella hyvällä temmolla. Mun hapenottokyky treeneissäkin tokat kerrat oli jo helpompia ja ajat parani kummasti. Älkää ymmärtäkö väärin, yhtä helvettiä se on edelleen. Seitsemän minuuttia täyttä kidutusta, mutta joskus on vaan puskettava yli sen mukavuusrajan ja se olotila sen jälkeen on kieltämättä melko euforinen. Tämän päivän hölkkälenkkikin meni minuutin nopeammin kuin viime viikolla, wohoo. Olen kieltämättä melko tyytyväinen. Vaihteeksi näinkin. Ensi viikko vielä kovaa treeniä ja sitten palauttava viikko.

 

 

Jalkatreenin välissä ehti ottamaan muutaman kuvan :)

 

 

Meillä on usein aamuisin päänvaivaa aiheuttanut lasten aamupalat, tuntuu että mikään ei ole oikein hyvä. Puuroa on syöty iät ajat, eikä leipäkään oikein maistu... Nyt tytöt innostuivat kuitenkin smoothiesta. Saavat aamulla itse valita mitä hedelmiä laitetaan, ja sitten olen laittanut mukaan vähän protskua ja pähkinää (esim. hasselpähkinärouhetta tai mantelimaitoa) ja joskus vielä vähän raakakaakaojauhetta. Siinähän on oikeasti kaikki mitä kasvava lapsi hyvään starttiin tarvitsee. Pikkuhiljaa ajattelin ruveta hivuttamaan joukkoon jotain vihreääkin, ehkä vähän pinaattia tai kurkkua. 

 Tämän viikon herkkuja, hedelminä banaania, appelsiinia, päärynää, omenaa ja sitten toisinaan marjoja, mansikkaa tai mustikkaa.

 

 

Omalla ruokalistalla oli tällä viikolla jauhelihaa ja täysjyvä couscousia...

 vihannessosekeittoa ja hunajamarinoitua lohta vartaassa. Mitä tehtiin yhdessä tuumin kuopuksen kanssa hänen ehdotuksestaan.

Lauantaina tehtiinkin sitten viikon herkkuateria yhdessä tyttöjen kanssa. Tarjolla oli pastasalaattia, vihersalaattia, maissileipää, hummusta ja kanaa sekä paistettua vuohenjuustoa.

Jälkkäri/iltapala olikin mainio blogimaailmasta bongattu ohje banaaniletuista. Banaani ja 2 munaa blenderiin (ja minä lisäsin lorauksen mantelimaitoakin sekaan), ja eikun pannulle kookosrasvan kanssa. Päälle vähän kanelia ja mustikoita. Hyvää ja superterveellistä

 

 Ja mahtavaa aurinko lämmittää, tänään juotiin iltapäiväteet ihanassa auringon paisteessa :)
Aurinkoisen energistä viikkoa!!!

 

Treeniä ja ruokaa taas vaihteeksi

Viikko on nyt menty uudella treeniohjelmalla ja huh. Nyt on hyvä mieli, mutta vähän sopeutumista on vaatinut. Meno on ollut sellaista että on jopa joutunut vähän yöunista nappaamaan, mutta muutaman viikon päästä tulee lepoviikko ja silloin levätään. Nyt siis painetaan satanen lasissa.

Viikko-ohjelmaan on tullut kivasti lisää lenkkeilyä. Ihanaa kun tiet on sulia ja olen saanut lenkkeilyseuraakin kiitettävästi. Ainoa mikä on vähän harmittanut on ollut kun teitä ei ole putsattu ja kun mulla on ollut seurana potkulautaileva nuori neiti, niin ollaan jouduttu tekemään vähän reittisuunnittelua. Lenkeissäkin on ollut kivasti vaihtelua, on ollut ihan palauttavaa kävelyä, vetoja ja tasaista hölkkää. Eilen sain hölkkäseuraksi miehen, sitkeästi se sata kiloakin tömisteli mukana. Tosin mun vauhti ei ole mikään päätä huimaava, erään ystäväni sanoin "en ole koskaan ollut Lasse Viren ainesta." Hih, mutta nyt jäi lenkistä hyvä fiilis ja tossu oli suht kevyt. Ohjelmassa on tällä hetkellä myös venyttelyä. Nyt kun nekin on paperilla, ei niistä tule lintsattuakaan. Oikeastaan se on ihan mukavaa puuhaa, kun vaan saa perseen ylös sohvasta ja tv:n katselun lomassa koittaa vähän vanuttaa jäykkää ruhoa.

Tyytyväinen lenkkeilijä

Punttitreenissäkin muutettiin taas vähän suuntaa. Painotusta on vähän käsissä ja pakarassa. Lisänä on ollut hapenottokykyä parantavat tapposetit. Burbeeta ja etuheilautuksia sekä maastavetoa ja burbeeta, ois kyllä sellasta juutube materiaalia että vois olla komedia-arvot kohdillaan. Kyllä tää rouva puuskutti sitä tahtia että ei tekemisestä tahtonut tulla mitään. Mulla meinaa happi loppua monta kertaa esimerkiksi kyykkysarjassa että luulen tästä olevan apua huimasti myös punttitreeniin.

Keskiviikkona salitreeni jäi kiireen takia vähän kesken, niin sitä jatkettiin kotijumpalla. Tässä omituisessa asennossa sai huippupoltteen takaolkapäihin.

Jumppapallo antoi kivasti lisähaastetta rintapumppailuun.

Fitness Classicitkin jäi multa väliin, kun olin koulussa opiskelemassa ravintoterapiaa. Vähän harmitti että ei päässyt fiilistelemään ja hakemaan motivaatiota. Ihan vähän mun täytyy hehkuttaa että Teemun valmennettavista lavalla oli kaksi, tuloksena yksi voitto (sekä EM-edustuspaikka) ja yksi neljäs sija. Mä oon taas niin onnellinen toisen puolesta, kova työ kantaa hedelmää ja tietysti se että on ollut lahjakkaita valmennettavia. Onnea tytöille sijoituksista!

Mun kouluviikonloppu oli tosi antoisa. Varsinaisesti mitään uutta ja maata mullistavaa ei tullut, vaan enemmänkin tietoa siitä että miksi tehdään niin kuin tehdään. Tuli todettua että tällä hetkellä oma ruokavalio on paras mahdollinen. Onneksi opettaja oli monista asioista samoilla linjoilla. Esimerkiksi omat ajatukset maidon ylettömästä kulutuksesta sai vahvistusta, kalsiumin lähteitä on niin paljon muitakin kuin vain maitotaloustuotteet. Itse en juo maitoa ollenkaan, eikä lapsetkaan juurikaan. Meillä käytetään kyllä paljon rahkaa ja raejuustoa, mutta kalsiumia saadaan myös esim. pinaatista ja manteleista. Myös näihin hyvinkin paljon kauppojen hyllyjä vallanneihin soija-tuotteisiin suhtautuisin melko varauksella. Tuotteen on todella pitkälle jalostettuja, ja soijan alkuperäisistä hyvistä ominaisuuksista ei kyllä ole juuri mitään jäljellä. Parasta olisikin pyrkiä ostamaan mahdollisimman paljon tuotteita missä ei olisi tuoteselosteita lainkaan. Puhtaita, mahdollisimman vähän jalostettuja tuotteita, ja tietysti luomua aina kuin mahdollista.

 

Tänään ilta-ateriana oli täysjyvä couscusia, paistijauhelihaa, sipulia, kukkakaalia, salaattisekoitusta, tomaattia ja kurkkua.

Tämä viikko alkoi pitkästä aikaa joogalla. Vähän oli kuukauden tauon jälkeen asanat hakusessa, mutta kyllä se taas siitä. Hinkkaan edelleen alkeissarjaa, koska jatkokurssille en ole ehtinyt. Kun on niin paljon muuakin ohjelmassa ja ei keskittyminen ole urheilujen suhteen vain yhdessä asiassa täytyy jossain edes yrittää pitää maltti matkassa.

 

 

 

 

 

Äärimmäisiä toimenpiteitä

Joku on ehkä saattanut huomata että viime aikoina on tekstien sävy täälläkin ollut ehkä normaalia negatiivisempaa ja ehkä vähän turhautuneenkin oloista. Tämähän yleensä enteilee jotain. Nyt oli rouvan treenit siinä mallissa ja oli turvauduttava äärimmäisiin toimenpiteisiin, tässä tapauksessa kyseessä oli lepo. Viime treenit ovat olleet tuskaisia ja turhauttavia. Ei mitään tuntumaa lihaksessa ja mieli on ollut todella väsynyt. Muutama läheinen ihminen on vähän vihjaillut että kannattaisiko yrittää välillä levätä. Olin itse sitä mieltä että ei, ei missään nimessä. Enhän minä mitään lepoa tarvitse vaan kovempaa treeniä. Mutta sitten pikku puhuttelun jälkeen, ymmärsin että jos vaikka nämä neljä päivää treenilepoa olisi hukkaan heitettyä aikaa, niin häviökin olisi aika pieni. Eli tätä nyt sitten yritetään. Toisaalta nyt kun joku muu "antaa luvan" levätä, niin olen aika hyvällä omalla tunnolla keskittynyt ihan muihin asioihin.

Rupesin sitten tässä funtsimaan että tosiaan, kappas enhän minä joulun jälkeen juurikaan ole kevennellyt tai pitänyt taukoja, ja koko syksykin meni aika kovalla treenitahdilla, ilman kevyempiä viikkoja. Minä kun en ole sairastellutkaan varmaan pariin viime vuoteen, ei sitäkään kautta ole tullut ylimääräisiä lepopäiviä. Olen vaan koko ajan ajatellut että kun treenit ei ole kuitenkaan "riittävän kovia" ja osa viikoista on ollut melko rikkinäisiä kouluhommien takia, niin en minä mitään lepoa tarvitse. Kun tarkemmin ajattelee on kouluviikkoinakin ainakin se kolme salitreeniä tullut, airobisia olen vähän sitten vähennellyt. Muutenkin loman ja levon itselleen myöntäminen on ollut viime aikoina vaikeaa, kun teen vajaata työviikkoakin. Jotenkin on tuntunut että en minä mitään lomaa ansaitse kun en tee "normaalisti" töitäkään. No niin nyt sitten olen selitellyt varmasti riittävästi tätä muutaman päivän laiskotteluani ;D.

Ollaankin nyt keskitytty loppuviikko olemiseen, yhteiseen harrastukseen eli ruuanlaittoon ja vaatekaappien päivittämiseen kevättä varten.

Perjantaina lähdössä lounastreffeille, löysin kevääksi hauskat byysat ;)

 

 Perjantain päivälliseksi tehtiin Elvin kanssa sitruunapastaa, juomaksi poreilevaa appelsiinijuomaa. Tämä kokkikolmonen poltti taas tehokkaasti makaroonit pohjaan. Jälkkäriksi ihanaa tuoretta ananasta.

Saatiin kummipoika yökylään ja aamiaiseksi tehtiin mustikkalettuja. Illalla tyttöjen kanssa paisteltiin tortilloja ja pyöräytettiin ihan mukavat kasat hummusta ja guocamolea (joka on todella epäilyttävän väristä, johtuen siitä että lisäsin mukaan reilusti tomaattia). Amanda loihti meille jälkkäriksi marja-jogurtti kupposet.

Tänään sitten syötiinkin paahtopaistia ja bataattia, ja yllätys yllätys sitä hummusta ja guocamolea, ja tietysti reilusti salaattia.

Eli kaikki kiristelyajatuksetkin ovat olleet sivussa tämän viikonlopun. Huomiseksi minulla onkin nyt ihan pitkästä aikaa paperi missä lukee mitä syödään ja kuinka paljon. Treenistäkin tehdään nyt suunnitelmallisempaa, näin ehkä vältytään ylilyönneiltä suuntaan tai toiseen.

Huomenna kokkailut jatkuu enemmänkin näissä merkeissä. Tässä vihersmoothiessa on avokadoa, parsaa, pinaattia, sitruunaa, sitruunamelissaa ja inkivääriä.


Tänään melkein toivon että tämä kiireettömyys saisi jatkua, toisaalta ajatukset on jo vähän kesässä ja lomassa, ihana kun on jotain mitä odottaa.

Mukavaa viikon alkua!

Ps. Kiitos te jotka olette jaksaneet minun kiukutteluani ja tilitystäni viime viikot, olette aarteita <3

Kevättä aisteissa

Nyt on touhukas pääsiäinen vietetty. Parasta oli kun ehti nähdä tosi monia rakkaita. Meillä siis pääsiäistä vietettiin synttärihumussa. Yleensä sytyn suunnittelemaan juhlia jo todella ajoissa, tänä vuonna mun keskittyminen asiaan oli aika huono. Onneksi sankarikin halusi pienet juhlat ja kavereitakin tuli vain muutama läheisin, jotka tosin olivat yön yli. Ihania supattelevia ja hihitteleviä mussukoita oli meillä siis olkkarin lattia täysi. Kivat juhlat saatiin kasaan  ja herkkujakin pöydät notkumaan.

Ruodussa pysyminen oli haasteellista, jopa ehkä mahdotonta, näiden äärellä ;)

Jotkut tyypit meillä sai melkoisen määrän suklaamunia, näistä onneksi pysyin kaukana...


 Pääsiäisen aikana tapahtui siis vakavaa lipsumista ruokavaliosta ja tiistaina jälleen aloitin puhtaalta pöydältä. Onni on että tuli pääsiäinen ja synttärit vietettyä samalla kertaa, ei mene sentään kahta viikonloppua ihan hunningolla.



Tiistaina töissä sain vielä nauttia savulammasta ja uunijuureksia. Hyvää ja terveellistä.



Kahvitunnilla pullat jäi muille, mä nautin mun herkkua raejuustoa ja marjoja... Nam.

Muutenkin on ollut vähän sekavat tunteet koko treenaamista ja tätä kaikkea kohtaan. Välillä kun on väsymys ja muutenkin ketutus, miettii että miksi tätä edes tekee?! Oma puuhastelu tuntuu välillä jotenkin onnettomalta ja se kehittyminenkin on niin kovin hidasta. En todellakaan ole mikään geneettinen ihme. Itsellenihän minä tätä teen, mutta miksi on niin vaikeeta olla tyytyväinen omaan tekemiseensä?! Onko sillä oikeesti väliä vaikka kaveri jaksaa kyykätä 20 kiloa enemmän ja omaa 5 pinnaa vähemmän rasvaa, who cares? No ei oikeesti kukaan.... Tämän pitäisi olla kiva harrastus, mutta miksi välillä pitää vääntää niin hampaat irvessä ja itku kurkussa. No ainakin tietää tehneensä...



Pienen pieni hauis ja ei hymyilytä ei.

Voi elämä, josko nyt vaan yrittäisi ottaa löysemmin rantein ja olla armollisempi itselleen. Tänäänkään en tehnyt kuin lyhyen punttitreenin ja jätin kaikki jumpat ja joogat susiolla väliin. Sen sijaan ulkoiltiin pariin otteeseen ja tehtiin ihanaa keväistä salaattia sekä hedelmäjuomaa meidän perheen pienimmäisen kanssa.



 

Tänään lueskelin Voi Hyvin -lehdestä Mind-Body Bridgingistä, ja siitä että kuinka meidän pitäisi päästä pois meidän identiteettijärjestelmämme otteesta ja keskittyä enemmän "olemaan aisteissa". Identiteettijärjestelmä on se mikä pyörittää sitä kaikkea ajatusmyllyä mikä päässämme pyörii, kun keskitymme enemmän tuntemiseen elämänlaatu paranee. Aisteissa oleminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hiljennymme hetkeksi ja kuuntelemme ympärillämme olevia ääniä, puheensorinaa, autojen suhinaa ja laitteiden hurinaa. Tätä voi tehdä ihan missä vain, vaikka suihkussa keskittyä kuuntelemaan veden solinaa. Tätä pitää koittaa. Mulla käy välillä sellainen surina päässä että keskittyminen on välillä todella haasteellista. Nyt keskitytään nauttimaan keväästä ja sen äänistä.

 

Aurinkoa ja hyvää mieltä!!!