Elämä yhtä juhlaa

Niin hurahti viikonloppu jälleen ja tänä viikonloppuna juhlaa riitti. Perjantaina korkattiin työporukan kanssa pikkujoulukausi. Mukavaa oli käväistä ihmisten ilmoilla ja en tiedä johtuiko omasta asenteesta vai mistä mutta tulipa käytyä monta ihanaa ja positiivista keskustelua illan aikana. Vaikka juhliminen on kyllä tavallaan aikamoista oman kehon pahoinpitelyä, juomisineen, syömisineen ja valvomisineen, niin kyllä pää tuulettui tällä kertaa oivalla tavalla. Sain kyllä sitä perään huutelemaani kannustustakin roppakaupalla. Toivottavasti sain jaettua edes pikkiriikkisen eteenpäinkin.

 Rouvan illan juhlalook. Ryhti voisi kyllä olla kauniimpikin, selkävaivat taitaa painaa taas kasaan päin.

 Tämän vuoden eka jouluateria. Oli muuten hyvät laatikot.

Lauantai-aamuna ei äidille annettu armoa, vaan oli herättävä selvittelemään hämähäkinseittejä ja laittelemaan kämppää kuntoon esikoisen Halloween-juhlallisuuksia varten. Vähän kyllä aloin innostua teemasta, ensi vuonna varmaan väsätään jo kunnon partyt kasaan. Tänä vuonna pienemmälläkin panostuksella saatiin ihan kiva kauhujen talo ja herkkupöytä aikaiseksi.

Tarjolla oli....

katkottuja sormia, 

hämähäkki- ja silmä-muffinseja, Kalle Kaalinpää,

silmämuna tryffeleitä ja tietysti reilusti vihanneksia.

Illan emännät kovin rakeisina <3

Kaikki meidän perheen kauhistuttavat naiset, huiii....

Sunnuntaina olikin mulla sitten tuplatreenipäivä ja tuli hikoiltua kaikki myrkyt pois kehosta. Ekaksi kävin tekemässä selkä-olkapäätreenin ja siitä päälle keskivartalotreeniin tatamille. Ihana ystäväni Piia ryhtyi pitämään blogia treeneistään ja kisavalmistautumisestaan, ja hän kirjoittaa täällä myös tuosta keskivartalotreenistä tosi hyvin. Käykääpä vilkaisemassa juttu ja kaikki mukaan treeneihin. On juuri sopivasti haastavaa ja sopii kaiken tasoisille kuntoilijoille ja urheilijoille. Nyt on treenattu paljon kuperkeikkoja, niin eteen kuin taakse. Vähän on tatami tömissyt, mutta pikkuhiljaa edistystä tässäkin havaittavissa. Treenien plussaksi luen myös kivan kannustavan fiiliksen, niin ohjaajien kuin kanssatreenaajienkin puolelta.

 

 

Olen koittanut nyt keskittyä enemmän kehonhuoltoon. Ostin myös putkirullan, jolla olen varovasti yrittänyt selkää availla. Selässä edelleen lukko joka hetkellisesti saattaa olla parempi, mutta tuntuu lähes kaiken aikaa. Nyt yritän saada sitä aukeamaan vähän hellemmin konstein. Aiemmin sitä on rusauteltu auki niin kiropraktikon kuin hierojankin toimesta, mutta menee aina uudestaan lukkoon. Uskon myös että osaksi vaiva on psyykeperäistä, mutta niiden lukkojen avaaminen onkin sitten vähän työläämpi homma. Nyt kuitenkin hellällä kehon huollolla sitä yritän hoitaa. Lisää pilatesta, venyttelyä ja rullailua. Välillä oli jo vähän epätoivon tunteita, mutta luulen että tämä on saanut mut ymmärtämään jotain itsestäni, ja näiden oivallusten kautta uskon että vaiva saadaan vielä häviämään. Jälleen kerran vaaditaan pitkäjännitteisyyttä ja sinnikkyyttä.

 

Sinnikkyyttä myös kaikille muille pimeneviin iltoihin ja synkkiin aamuihin!