Joulun imussa

Nyt on ollut pakko vähän priorisoida hommia, joulu ja koulu on vienyt valtaosan joulukuun ajasta. Joulu on mulle tärkeä juhla ja siihen valmistaudutaan meillä huolella. Välillä hulluuteen saakka. Haluan että joulupöydässä on paljon itsetehtyä. Mulle oli muutama vuosi sitten suuri myönnytys ostaa lanttu- ja porkkanasoseet valmiina. Tänä vuonna nekin keiteltiin itse, ihan säästösyistä ;). Tykkään myös antaa lahjoiksi itsetehtyä, mikä mun taidot huomioonottaen on siis jotain ruokapuolta, käsitöitä en uskaltautuisi jakelemaan, voisi olla sen jälkeen järkyttyneitä ystäviä ja sukulaisia :D

Tässähän ei aina ole mitään järkeä, että pipo kireällä pitää vääntää keittiössä ruokaa, mutta jollain sairaalla tavalla mä nautin siitä. Ja varsinkin siitä tunteesta kun sitten aattona saa istahtaa rakkaiden kanssa joulupöytään sen kaiken uurastuksen päätteeksi.

Niin ja kun muuten en ollut haalinut itselleni riittävästi hommaa, niin annoin ekaluokkalaisen pitää pikkujoulut uusille luokkakavereille ensimmäisen lukukauden päättämisen kunniaksi. No hyvin siitäkin selvittiin, onneksi ekaluokkalainenkin oli aktiivinen järjestäjä, niin ei äidin tarvinnut kaikkea tehdä yksin. :)

Meidän jo mummolta lähtöisin oleva itsenäisyyspäivän perinne, pipareiden paistoa ja koristelua.

Itsenäisyyspäivänä kävimme marssimassa myös partiolaisten soihtukulkueessa, tosin räntäsateessa tänä vuonna. Tilaisuus on silti aina hieno seppeleenlaskuineen sankarihaudalle. 

Joulu myös aina herkistää muistelemaan niitä jotka eivät enää meidän keskuudessamme ole. Pääsin toissaviikonlopun koulureissulla muutamien käänteiden seurauksena Johanneksen kirkkoon Ylioppilaskunnan laulajien loppuunmyytyyn konserttiin. Oli todella tarpeellinen hiljentyminen kaiken hässäkän keskellä. Musiikki toi mieleen elävästi joulut mummolassa. Mun mummo oli todellinen pullantuoksuinen isoäiti. Hoiti aina yksin koko laumalle ruuat alusta loppuun itse. Kantoi kuusen kotiin ja laittoi kaiken valmiiksi ja ilman stressiä omalla rauhallisella tyylillään. Antoi meille meille lapsenlapsille ihanan esimerkin välittämisestä.

Hakaniemen tori on viime vuosina tullut tutuksi ja siellä näkyy hienosti eri aikojen kerrostuminen. Rakennukset ovat niin oman aikansa kuvia. 

Treenitkin ovat siis jääneet normaalia vähemmälle, myöskin lonkan kipuilu on vähän vaikeuttanut treenailua. Nyt se on kuitenkin jo aisoissa. Ruokavaliossa olen kuitenkin pysynyt kiitettävästi ja nyt taas mahtuu viime joulun pikkujoulupöksyt jalkaan, jihuu. Olen pyrkinyt näissä jutuissa stressittömämpään otteeseen ja sekin on varmasti helpottanut tiukemmalla linjalla pysymistä. Nyt varmasti jouluherkutkin maistuu paremmalle kun ei ole niitä mättänyt koko kuukautta.

Vähän salikuvaakin. On siellä todistettavasti käyty ainakin pyörähtämässä.

Nyt on melkeinpä kaikki valmiina ja voimme hyvillä mielin aloitella jouluun rauhoittumista :) Varmaan ensimmäistä kertaa on näin hyvissä ajoin valmista. Hyvää joulua kaikille!