Sielunmaisema
En ole varsinaisesti mikään talviurheiluihminen, enkä myöskään talvi-ihminen. Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Oikeasti talviulkoilu on ihan kivaa, kun on oikeat varusteet eikä tule kylmä, mutta lähteminen on jotenkin vähän vaivalloista. Tänä vuonna ei ole tullut käytyä kertaakaan hiihtämässä vaikka viime vuonna 20 vuoden tauon jälkeen hiihdinkin. Mulla on kammo mäkiin ja vauhtiin yleensäkin, ja jotenkin kummallisesti olen onnistunut tartuttamaan saman jutun tyttöihinkin, vaikka toivoin ettei sitä samaa vaivaa olisi heillä ollut. Tuntuu kuitenkin aika takkuiselta saada heitäkään ladulle ja luistelu ehdotuksetkaan ei saa suurta kannatusta. No niin siis seli, seli mutta ulkoilut on jäänyt viime aikoina tosi minimiin, mistä poden tietenkin huonoa omaatuntoa.
Viime viikonloppuna meillä oli kuitenkin kuopuksen kanssa laatuaikaa kaksin, kun mies oli opiskelemassa ja esikoinen lähti kummien hoiviin. Tällaiset hetket kun saa viettää kaksin aikaa yhden lapsen kanssa ovat kyllä tärkeitä niin lapselle kuin äidillekin. Päätimme sitten lähteä minun toiseen lapsuudenkotiin. Avioerolapsena olen saanut nauttia niin maalaiskodista kuin kaupunkikodistakin. Lähdimme siis Kymijoenrannalle mummolaan.
Lauantaina äiti sen verran nipisti omaa aikaa, että kävin zumbassa ja sitten lököiltiinkin koko loppu päivä. Katseltiin filmejä, lueskeltiin ja nautittiin vähän mummolan herkuistakin. Sunnuntaina heti aamutuimaan leivoimme Elvin bravuuriomenapiirakan ja lähdimme Kymijoen jäälle retkelle. Se oli kyllä kieltämättä todella mukavaa.
Meidän pieni filmistara, en tiedä mikä komedienne täällä on kasvamassa, sellaiset on ainakin aina ilmeilyt kun kamera otetaan esiin :) |
Ei ehkä ergonomisin potkukelkka, mutta hyvää jumppaa takalistolle |