Sivut

torstai 31. lokakuuta 2013

Lempeää puhetta

Oletteko ikinä miettineet miten puhutte itsellenne? Siis tarkoitan sitä sisäistä puhetta mitä kaikki käyvät itsensä kanssa päivittäin jatkuvasti. Olen tästä tainnut kirjoittaa jo aiemminkin jotain, mutta tänään taas tajusin kuinka lannistavasti ja ilkeästi oikeasti puhun itselleni. Miksi ihmeessä koko ajan pitää itseään sisäisesti kaikesta ruoskia. Pitää muistuttaa itseään siitä kuinka nyt on taas jäänyt imuroimatta tai roskat viemättä, tai kuinka en taaskaan muistanut olla kannustava ystävä ja riittävän mukava kun jotain puolituttua tervehdin, tai miksi ihmeessä en ole urallakaan tämän pitemmälle päässyt.... Miksi ei voisi kaiken tämän sijaan keskittyä kehumaan itseään siitä hitsi että vietinpä kivan lukutuokion tänään lapseni kanssa tai että teinpä hyvää ruokaa tänään, tai sitten ne treenit, olinpa reipas. Olisko sitten parempi mieli? Voisko mitenkään olla mahdollista että tällä vois vaikuttaa ihan itse oman päivänsä kulkuun? Saattaisi olla, taidanpa kokeilla. :)

Sama itsensä kiusaaminen jatkuu myös peilin edessä. Miksi joka kerta katse hakeutuu sinne vyötärön ylimääräiseen makkaraan tai muuhun omaa mielenrauhaan vaikuttavaan epäkohtaan. Miksi ei peiliin vilkaistessa voisikin keskittyä ihailemaan että "hitto, onpa mulla hyvännäköset sääret". Ei, ei voi, siitähän ylpistyy, vai ylpistyykö? Jos tulisikin vain hyvä mieli. Olisi vain itselle lempeä. Kasvaahan lapsetkin rakkaudessa tutkitusti paremmin, miksei lihas? ;) Tätäkin taidan kokeilla.

Jos oma motivaatio joskus on koetuksella, niin ulkoinen kannustus tulee tarpeeseen. Miksi sen antaminen ja saaminen on niin vaikeaa? On aina yhtä ilahduttavaa kun joku näkee sinussa tai sun toiminnassa jotain joka antaa aihetta kehuun. Silti sitä pitää aina vähätellä, no enhän minä nyt mitään tai mitäs tässä nyt. Miksi jos joku kehuu esimerkiksi kuntoa, ei vois vaan sanoa ylpeesti että" joo, paljon duunia on tehty ja oon kyllä ylpee sitä". Tästä on hyvä Ilona Rauhalan kirjoitus täällä. Yritetään jooko kannustaa toisiamme? Ollaan lempeitä myös toisillemme. Taidan toteuttaa tätäkin. <3

Melkeinpä joka kerran kun tulen treenamasta multa kysytään "oliko hyvä treeni?" ja melkeinpä aina mun vastaus on "ihan ok" jos on ollut hyvä treeni tai "no jaa" jos tunnen epäonnistuneeni. Mutta onko se huonompikaan treeni koskaan mennyt täysin hukkaan? Ei varmasti, jos ei muuta niin ehkä siitä voi ainakin oppia jotain. Tai jos on ollut hyvä treeni miksi ei voisi olla että hitto että nyt oli tosi hyvä treeni. Tai että jos vaan päättäis jo joka kerta salille lähtiessä "Vittu, tästä tulee kyllä kaikkien aikojen jalkatreeni", niin kuin ystäväni tekee ja niin mäkin meinaan huomenna tehdä. Vetää täysillä. Kokeiluun menee siis tämäkin.




Tänään ollaan siipan kanssa aiheeseen sopivasti hekoteltu tällaista biisiä, mistä onkin luontevaa siirtyä illan toiseen aiheeseen...


Mulla on tunnetusti melko paska musiikkimaku ja nyt jaan sitä ihanuutta kanssanne. Mulla on ollut kaikennäköisiä kausia, varsinkin teini-ikäisenä kuuntelin musiikkia Hectorista Klamydiaan ja Rauli Badding Somerjoesta Doorsiin. The Doors hurahdus kävi sen leffan myötä ja yksi kesä luukutettiin kaverin kanssa sitä ihan totuudessa.

 Musiikilla on kiva fiilistellä ja sillä pystyy vaikuttamaan omiin tunnetiloihin nopeasti. Ainakin mulla se toimii hyvin. Viime aikoina on itkukin välillä ollut herkässä. Mä kuulun niihin Vain elämää vollottajiin ja musta upein biisi tällä kaudella on ollut Ilkka Alangon veto Jukka Pojan biisistä Taistelun arvoinen. Ainakin mulla toimii hyvänä buusterina heikkoihin hetkiin.

Jukka Pojan sanoitukset toimii muutenkin tosi hyvin. Potentiaali-biisissä on myös tosi positiivinen vire ja toimii hyvänä muistutuksena niinä hetkinä kun usko omaan tekemiseen meinaa loppu. Siinä on paljon juttuja mitä käytiin NLP:ssä läpi. Sarasvuokin oli löytänyt biisin oivallisuuden ja Jukka Pojan haastattelussa ne kävivät biisin sanomaa läpi.

 
Sanoitukset on mulle musiikissa tosi tärkeitä, koska en ole kauhean musikaalinen niin en osaa hirveästi kuunnella mitään muita musiikin hienouksia mutta sanoituksilla pääsee helposti mun ihon alle. Tykkään yleensä positiivisista biiseistä mutta joskus on kiva fiilistellä jotain herkempääkin. Ihania sanoituksia on myös Samuli Putrolla, jonka biisi Olet puolisoni nyt on koskettanut monella tapaa. Se kertoo kauniisti koko elämän mittaisen rakkaustarinan. 
 
 
Suomalainen musiikki on ollut aina lähinnä sydäntä. Varmaan just siksi että sanoituksien kaikki eri nyanssit on helpompi ymmärtää täysin. Ulkomaisista esiintyjistä on viimeksi kolahtanut Avicii. Ihana sanoma biisissä.
 
 
Love <3
 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tonnikalapiirakkaa kevyeen herkutteluun

Täytyy jakaa nyt teidän kanssa kun kehittelin uuden reseptin kahvipöytään missä on hiilarit minimissä. Meillä on suvussa useampikin henkilö jotka noudattaa melko tarkkaa ruokavaliota missä hiilareita on nipistetty ja gluteenia ei saa olla ollenkaan. Meillä nykyään leivotaankin kaikki leivonnaiset gluteenittomina ja se ei ole ollut mikään ongelma. Melkeinpä kaikki leivonnaiset onnistuu hyvin gluteenittomina, ainoastaan sämpylöissä ja pullissa on ollut vähän ongelmia (lue: niillä olisi voinut kivittää jonkun hengiltä ;)).

No nyt taas viikonlopun kahvipöytään pähkäilin vähähiilihydraattisia tarjottavia, koska nämähän on monesti hiilareistaan tarkalle kauheita kompastuskiviä. Makeaksi tarjoamiseksi teen yleensä raakasuklaata makeutettuna stevialla, nyt halusin lisäksi tarjota jotain erilaista suolaista. Niinpä pähkäilin että muokkaan piirakan pohjaksi vähän jo aiemmin kokeilemaani kukkakaalileipää ja päälle tonnikalatäyte. Tästä tulikin tosi hyvä ja aineetkin ovat terveelliset.

Ravintosisältö 100 g: 105 kcal, 10,6 prot., 5,1 hh, 5,7 rasva

Pohja:

Kukkakaali 1 kpl (ravintosisältö laskettu 1 kg mukaan)
Mantelijauho 100 g
Maustamaton heraproteiini 100 g
Kananmuna 4 kpl
Psyllium-kuitu 2 rkl
Leivinjauhe 1 tl
Kalaharin suola 2 tl
(voi lisäksi maustaa esimerkiksi paprikalla, chilillä, yrteillä ihan oman maun mukaan)

Täyte:

Turkkilainen jogurtti 250 g
Kananmuna 2 kpl
Paprika 1 kpl punainen ja 1 kpl keltainen
Tonnikala vedessä 2 prk
Tilliä puoli nippua
Kalaharin suola 2 tl
Sitruunapippuri 1 tl

Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Keitä kukkakaali vedessä pehmeäksi, kaada keitinvesi pois ja soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita kuivat aineet (mantelijauho, heraproteiini, psyllium, leivinjauhe ja kalaharin suola) kulhossa. Lisää kuivat aineet kukkakaalisoseeseen ja sekoita, lisää vielä kananmunat ja sekoita kaikki hyvin. Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja laita pohja uuniin siksi aikaa kun valmistat täytteen. Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi ja silppua tilli. Sekoita kulhossa turkkilainen jogurtti, kananmunat, tonnikala, paprika-kuutiot ja tilli-silppu. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla, tarkista vielä maku oman maun mukaiseksi. Ota pohja uunista ja levitä täyte pohjalle. Paista uunissa noin 20 minuuttia tai kun pinta on vähän ruskea.



lauantai 26. lokakuuta 2013

Metsässä

Meiltä ihan lyhyen ajomatkan päässä on upea luonnonsujelualue Repovesi. Se on etelä-Suomen suurimpia koskemattomina säilyneitä alueita. Itselle se on alueena tullut tutuksi ja rakkaaksi jo nuorena, kun partio-urani aktiivisimpina aikoina me olimme siellä harvase viikonloppu milloin pienten partiolaisten kanssa milloin ihan vaan omalla kaveriporukalla.

Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta, eikä metsä ole yleensä ollut mitenkään pelottava paikka vaan paikka missä voi rentoutua kokea elämyksiä. Tätä samaa haluaisin jakaa edes pienen palasen myös lapsilleni. Nyt olemme ottaneet tavaksi tehdä edes kerran vuoteen päiväretken Repovedelle. Kerran vuoteen ei ole paljon ja olisi hyvä jos tulisi lähdettyä useamminkin. Aina kun sinne pääsee niin mieli lepää ja kaikki turha stressi unohtuu. Sitähän on tutkittukin että luonnossa liikkuminen laskee stressitasoja, myös ilma on todella happirikasta metsässä.

Lähdimme liikkeelle Lapinsalmen portilta, missä pääsee heti alkuun kävelemään riippusilaa pitkin.
 
Kiersimme Ketunlenkin mikä on noin 5 kilometriä pitkä ja sopiva siten lasten kanssa kierrettäväksi.
 

 Lapinsalmi riippusillalta katsottuna.
 
 Mukavaa porrasnousuakin oli matkalla. Hyvin verrytti aamulla treenattuja jalkoja ;)
 

 Jokaiseen kunnon retkeenhän kuuluu myös evästauko. Meillä eväänä mm. glögiä ja raakasuklaata. Ja huom. aito 80-luvun retrotermari mun lapsuudesta, hyvin toimii!

Tällä kertaa raakasuklaassa oli aineksina:
* kaakaovoita n. 4 rkl
* kookosöljyä n. 4 rkl
* raakakaakaojauhetta n. 4 rkl
* kaakaomassaa pari palaa
* stevia-uutetta maku hazelnut n. 10 tippaa
* kalaharin suolaa 1/2 tl
* mehiläisen siitepöly 1 tl
* smoothie-mix 1 rkl
* marcona manteli 2 kpl/vuoka
Valmistaminenhan on todella yksinkertaista, eli sulata höyryttämällä kaakaovoi, kookosöljy ja kaakaomassa, sekoita muut aineet joukkoon ja jaa annosvuokiin. Laita jääkaappiin kovettumaan hetkeksi ja nauti.
 
Ja nakkejakin piti vähän grillata.
 
Sää ei ehkä ollut kaunein mahdollinen mutta se ei meitä haitannut. Kyllä suomalainen metsä on silti vaan kaunis <3
 
 
Ketunlenkillä pääsee myös ylittämään vesistöä lossilla, se on aina jännittävää.
 
Se oli hyvä päivä ja olen jälleen kiitollinen.
 
Tänään on juhlittu esikoisen nimppareita. Meillä juhlitaan aina kun siihen on vain vähän aihetta, ihana nähdä rakkaita.
 
 Kaunis nimpparisankari <3
 
Aamulla pyöräytimme sankarin kanssa lohikakun tarjottavaksi ja täytyy sanoa että oli herkkua. Huomenna jumppaa sitten senkin edestä ;).
 
Ihanaa sunnuntaita!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Radalla

Alkuviikko on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin ainakin liikkumisen osalta. Maanantaina päätin pitää ihan lepoa koska useampi paikka kehossa tuntui todella raskaalta ja väsyneeltä, ja työrintamallakin oli vähän normaalista poikkeava päivä. Viihdyn työssäni mutta elämme vähän raskaita aikoja koska taantuma koettelee koko kalustealaa. Kirjoittelen työssäni myös toista blogia minne päivittyy lähinnä meidän firmaan, remontoimiseen ja sisustamiseen liittyviä juttuja. Jos kiinnostaa käykää kurkkaamassa täältä.

Minä työn touhussa

Eilenkin liikkumaan lähteminen venähti aika myöhäiseen iltaan, koska mulla paloi aikaa sisarusten välisissä välien selvittelyissä. Minua harmittaa suuresti aina kun tytöt kohtelee toisiaan huonosti tai epäarvostavasti. En siedä mitään kiusaamista, ja olen tosi herkkä näissä asioissa koski ne omaa tai vierasta lasta. Puutun myöskin jos näen vääryyttä (lapseni ei varmasti tästä aina ilahdu ;)). Hiljaisuus kun on hyväksyntää. Yksi suurimpia kohteliaisuuksia mitä olenkin saanut oli se että yksi ala-asteaikaisista luokkakavereistani sanoi muistavansa mut aina hiljaisten ja sorrettujen puolustajana. Toki ylilyöntejä on tullut täältäkin päästä, mutta yritys on aina kova :).

 Mullehan perhe ja ystävät on kaikki kaikessa. Siksi erityisen pahaa tekee nähdä kun sisarukset joiden mun mielestä pitäisi rakastaa toisiaan ehdoitta kohtelevat toisiaan huonosti. Haluaisin että tytöt ymmärtäisivät että sellaista ystävää kuin sisko ei heillä toista ole. Sisko kuitenkin tuntee sun historian ihan alusta saakka (varsinkin kun ikäero on näin pieni), omaa saman taustan ja kasvatuksen. Ihanasti facessa mua moni lohdutti että kyllä ne vanhemmiten oppii ymmärtämään toistensa ainutlaatuisuuden ja monilla oli samanlaisia kokemuksia lapsuudesta ja myöhemmin siskosta oli tullut läheinen ja rakas. Toki aina näin onnellisesti ei käy, luonteet ei välttämättä vaan osu yhteen tai muuten elämä kuljettaa eri suuntiin. Toivon että meillä läheiset välit säilyisi koko perheellä, ja pyrin kyllä kaikilla keinoin tukemaan myös tyttöjen keskinäisiä välejä. Niin ja älkää ymmärtäkö väärin ei meillä jatkuva sotatila ole käynnissä, vaan on myös paljon hetkiä että tekevät sulassa sovussa juttuja ja selvästi nauttivat yhdessä olosta. <3


Sitten kuitenkin selvittelyjen jälkeen pääsin mun päivän treeniin mikä oli juoksuvetoja ja loikkia. Päätin tällä kertaa suunnata ihan urheilukentälle, että en herättäisi niin paljon hämmennystä tuolla kadulla. Jotenkin lähtö ulos pimeään ei houkutellut yhtään, mutta kun sain revittyä itseni liikkeelle oli olo taas normaalin energinen. Jo lähtiessä olkapäässä tuntui vähän krampinpoikasta, mutta en antanut sen häiritä. Lämmitelin hölkkäilemällä kentälle ja sain suurimman osan vedoista radalla tehtyä niin sitten kramppasi vasemmalta lonkankoukistaja. Juoksemisesta ei tullut enää mitään, mutta hypyt sain jotenkin vedettyä läpi. Mun oli tarkoitus boxit hyppiä katsomoon mutta jäinen puu ja kramppaava jalka ei tuntunut hyvältä yhdistelmältä niinpä koitin loikkia vaan nurmella. Onnistui ihan ok. Kaikkia tehoja siis ei tästä treenistä kyllä irti lähtenyt ja vieläkin tuntuu olkapäässä kipua ja jalka ei oikein kestä nostamista. Että tällaista sitten tällä kertaa. Mulla ei aiemmin ole juurikaan ollut kremppoja niin nyt niitä tuntuu sitten tulevan kymmenen vuoden edestä kerralla.


 Melko rauhassa sain radalla hassutella... Mitä nyt katsomossa istui muutama teini, aina pitää vähän yleisöä olla ;).

Tänään ohjelmassa olisi selkätreeniä ja leipomista, toivottavasti tämä päivä sujuu vähän vähämmellä dramatiikalla.

Pitäkää huolta toisistanne!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hemmotteluviikon päätös

Jälleen yksi mielenkiintoinen viikonloppu takana. (Omia kuvia ei valitettavasti tarttunut mukaan.) Ohjelmassa oli sopivassa suhteessa menoa ja rauhoittumista. Lauantaina pääsin mukaan kun Teemu piti ensi kevään kisoihin valmistautuville valmennettavilleen tiimipäivää. Ekana ohjelmanumerona meillä oli toiminnallinen keskivartalonhallintatreeni (mikä sanahirviö :D). Treeni oli toteutettu samaan tyyliin miten Brasilian jujutsussa treenataan liikkuvuusharjotteita ja lämmitellään. Tuli ihan uudenlaisia liikkeitä ja välillä oli blondilla tekemistä kun mietti että mistä se jalka ja käsi piti pujottaa. Yllättävän hyvin pysyin vauhdissa mukana ja hiki lensi. Taatusti tehokasta ja tänään oli kyljet mukavan kipeänä. Jatkossa näitä keskivartalotreenejä on mahdollista päästä kaikkien kokeilemaan BJJ Kouvolan tiloissa (ent. China Center) sunnuntaisin klo 15. Mä aion ainakin ottaa viikko-ohjelmaan ja suosittelen muillekin!


Vietimme päivää BJJ Kouvolan tiloissa. Tatami on oiva alusta vartalonhallintatreenille.

Tämän treeniosuuden jälkeen IFBB Figure Pro-kilpailija Heidi Sorsa tuli opastamaan tyttöjä asennoissa ja kävelyssä. Mä toimin lähinnä kuvaajana. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan asento-opastusta ja miten pienillä asioilla voi omaa fysiikkaansa parantaa. Heidi on ammattitaitoinen opettaja ja sai jokaisen asentoihin jotain uutta. Tästä kisakeväästä tulee erityisen jännittävä koska on useampi tuttu kisalavalla. Mukavaa päästä seuraamaan projekteja ja tsemppaamaan kavereita. Tulee omaan treeniinkin potkua kun näkee miten kaverit pääsee tavotteisiinsa.
 

 
 
Lauantaihin kuului vielä laatuaikaa ystävän kanssa, lasten riemua kun saatiin kavereita vähän kauempaa viettämään tänne aikaa ja lauantai-sauna.
 
 
Nyt on välillä taas tuntunut että mun aikatauluttaminen ei tahdo ihan pysyä hanskassa ja tulee jokainen päivä tungettua ihan liian täyteen toimintaa. Ja ne hetket milloin voisi relata kummittelee ajatukset tekemättömistä hommista vähän väliä takaraivossa. Mä olen haaveillut yhdestä pyjamapäivästä milloin voisi vain katsella leffoja ja relailla. Ehkä senkin vielä saan mahdutettua aikatauluun ;). Pitäisi välillä oppia päästämään irti aikatauluista ja elää enemmän hetkessä kuin roikkua kiinni itse tehdyssä kiireessä. Kiirekin on usein vain mielentila.
 
Onneksi sain nukuttua hyvät kymmenen tunnin yöunet niin olin taas tarmoa täynnä ja sunnuntaina pääsinkin sitten vielä yhteen hoitoon mikä oli minulle aivan uusi kokemus, siellä oli ainakin täydellinen hetki huokaista. Ystäväni opiskelee intuitiiviseksi hoitajaksi Kouvolassa ja lupauduin opiskelijahoitoon. Kyse oli energiahoidosta. Menin hoitoon avoimin mielin. Oli jännittävä kokemus joka vahvisti omaa käsitystäni siitä missä pisteessä olen tällä hetkellä. Kokemus oli voimaannuttava ja mielenkiintoinen.
 
 Oma mieliala on ollut viime ajat melko seesteinen ja pahimmat stressiajat on ainakin toistaiseksi olleet takanapäin. Olen saanut kasvatettua uskoani siihen mihin suuntaan olen menossa ja miten sinne pääsen. Siitä kirjoittelen varmasti lisää kun käytännön asiat selkenee.
 
 

 
Sunnuntain selkä/olkapäätreeniä verotti kyllä eilisen treenit ja varsinkin olkapäät oli aika tukkoisen oloiset. Hups, ei tainnut ihan pelkästään keskivartalo tehdä hommia. Ihan kelpo treenin sain kuitenkin vetästyä ja sitten tämä ilta on mennyt villasukkien ja viinilasin merkeissä.

Huomenna alkaa uusi haasteellinen viikko. Vaikka tulossa on monia kivoja juttuja niin tiedän että positiivisen mielen säilyttäminen tulee olemaan haasteellista, siksipä alla to-do lista ensi viikolle.... Onneksi plussat voittaa miinukset kirkkaasti :)




torstai 17. lokakuuta 2013

Mokaamisen lahja

Mä en enää muista mistä luin jonkun valmentajan käyttämän lauseen "moka on lahja", mutta pidän ajatuksesta. Yksi monista peloistani on mokaaminen ja etenkin epäonnistumista seuraava häpeä. Olenkin nyt yrittänyt ottaa asiaan uuden suhtautumistavan, eli niin että moka on todellakin lahja elämältä mistä voit aina oppia uutta. Harvoin mokat on niin suuria että kenenkään henki olisi kuitenkaan kyseessä (onneksi ei) vaan niitä elämän pieniä vastoinkäymisiä, kuten unohduksia ja huolimattomuusvirheitä. Yleensä samaa virhettä ei kuitenkaan tee toistamiseen, sehän on jo tyhmyyttä (no tai saattaa niinkin joskus blondille käydä ;)).

 Onneksi meillä on aina myöskin valta siihen miten me epäonnistumiseen tai elämän epätäydellisyyteen suhtaudumme. Tästä olen varmasti kirjoittanut aiemminkin, mutta aihe on ainakin mulle henkilökohtaisesti sellainen että sitä pitää aina välillä tietoisesti nostaa ajatuksiin. Kannattaa käyttää tätä valtaa oman mielen hallintaan. Siispä seuraavan kerran kun huomaat että "taaskaan kukaan ei ole tyhjentänyt tiskikonetta", mietit onko tämä nyt sellainen asia minkä takia kannattaa suuttua ja antaa negatiivisten ajatusten mustata mielen... Ja tämä oli suora lainaus mun tämän illan ohjelmasta.



Olin pitkästä aikaa teatterissa, Kouvolassa pyörii mainio draama-komedia nimeltä Perheistä parhain. Olipa virkistävää käydä vaihteeksi katsomassa näytelmää, ihan liian harvoin tulee lähdettyä. Rakastan teatterin tunnelmaa ja onhan Kouvolan Teatteri mulle tuttu ja rakas jo lapsuudesta ja ysi-luokan TET-harjoittelusta.

Muutenkin pari viimeistä päivää on olleet vireeltään kyllä kerrassaan mainioita ja lause "I just love my life" on pyörinyt mielessä. Vaikka meneillään on vähän sellaisia ei niin positiivisiakin asioita, ei se ole saanut mua nyt mitenkään ahdistumaan, vaan katse on ollut kiinteästi tulevassa ja usko omaan tekemiseen on vahvistunut pienin askelin.




Meidän pihassa kukkii vielä ruusut, 
jotain kaunistakin sieltä siis löytyy, niiden lehtien seasta.

Viime päivät täyttyneet treeneistä, töistä, perheestä ja hemmottelusta. Mä oon saanut nyt pari kertaa vyöhyketerapiaa, jalkahierontaa, LPG:tä (meille hommattiin pieni laite :)) ja sitten vielä päälle oli kampaaja ja huomenna ripsihuolto. Jos tällä ei ala olla mamma huollettu, niin ei sitten millään. Vyöhyketerapiaa on siksi useampi kerta koska sain täältä opiskelijatoverin jonka kanssa ollaan voitu vähän opiskella yhdessä, mä olen siitä niin onnellinen. Suurin osa opiskelukavereista kun on pääkaupunkiseudulta ei ihan konkreettista vertaistukea ole ollut paljon lähettyvillä.


Uusi treeniohjelma on nyt kertaalleen vedetty läpi ja täytyy sanoa että sattuuu... Jalat varsinkin on aika tilteissä, mutta tätähän mä tilasin :D. Ihan hiton hyvän draivin sain taas päälle kun on uusia juttuja ohjelmassa. Viidelle päivälle on jaettu ohjelma ja yksi niistä on loikkia ja vetoja. Hitto että nauratti kun juoksin ihan tuolla pyörätiellä niitä vetoja, niin tuli teinipoikia fillareilla vastaan ja yksi huutaa mulle "Run Forest Run", hih. Pitäisköhän siirtyä purkkarille kirmailemaan?!



 Lapseni pääsi kummitätinsä kanssa sienimetsään. Mieletöntä että lapsilla on noin ihania kummeja jotka jaksavat puuhastella lasten kanssa ja tarjota elämyksiä. Kiitos rakkaat <3
Sienet päätyivät osaksi piirakkaan ja mun treenilaturiksi yhdessä proteiini-smoothien kanssa. 

Tälläistä tänne, huomenna  taas jotain uutta. Viikonloppuna luvassa ainakin ystäviä ja treeniä, mikä sen parempaa!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Syksyelämää ja joulua??

Eilen suunnattiin esikoisen kanssa kahdestaan Ikeaan ostamaan neidille jo vähän isomman tytön sänkyä ja sisustustavaraa. Onneksi ihana ystäväni tuli meitä sinne tapaamaan niin että saatiin auton pakkausapua. Taas jälleen jaksan hehkuttaa kuinka tärkeää on välillä viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja kuinka upeaa on että on noin mainioita ystäviä jotka tulevat hengailemaan meidän kanssa Ikeaan. Muutama ystäväni tietääkin että se ei aina ole ihan lomaa. Aikamoisia kuormia on välillä siellä pakattu mm. yksi kulmasohva. Suurin järkytyksen aihe eilen siellä ostosreissulla oli kuitenkin että joulu on jo tullut kauppoihin. Mä rakastan joulua, mutta kyllä isänpäivä pitää viettää ensin alta pois ja sitten sen jälkeen on vasta lupa aloittaa joulufiilistelyt. Tosin ensi viikosta lähtien meiltä saa jo kyllä ostaa partiolaisten joulukalentereita, joten se siitä odottelusta.


Siellä se tönöttää, tämän vuoden ensimmäinen joulukuusi Ikeassa.
 
Tänään piti pihatalkoilla, mutta vähän meni mönkään talkoilut kun meillä posahti astianpesukone. Me ei yksinkertaisesti selvitä ilman sitä rakkinetta kun se pyörii päivittäin 2-3 kertaa. Niinhän se sitten oli lähdettävä ostamaan. Se tarkoitti että talkoilut vähän jäi, ja minä raivolla yritin vähän pihaa siistiä, ja sainpa sitten raivoni siirrettyä siippaankin. No nyt on ainakin hommat saatettu hyvälle alulle. Jotenkin nämä kauniit syyspäivät viettäisi mieluummin vaikka metsässä tallustellen kuin haravan varressa, se vain herättää mussa hurjat angstit. Asenneongelma, myönnän.
Piha kaipaa tällä hetkellä melkein eniten vesuria ainakin takaosion suhteen. No jos vaikka ensi kesänä sitten, tai joskus.
 
Oli mulla hetken aikaa talkooseuraakin joka tarjoili herkkuaterian, oli vihersmoothieta, leipää, vartaita ja sushia.
 
Tänään meidän keittiössä kokeiltiin vähähiilihydraattista kukkakaalileipää. Oli aivan yllättävän hyvää ja upposi junioreillekin.
 
 
Kukkakaalileivästä rakenneltiin lauantain kunniaksi hampurilaisia, seurana lantturanskalaiset. Kastikkeena proteiinimajoneesi, mihin tuli kananmunan keltuaisia, turkkilaista jugurttia, puhdistamatonta merisuolaa ja sokeritonta dijon-sinappia. Kyllä häviää mäkkärin ateriat kuusnolla.
 

 
 Nyt on muuten kintut aika kipeänän eilisen jumpista, huomenna pääsee jatkamaan uuden ohjelman testailua, jee. Kivaa sunnuntaita kaikille!
 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Feeling good, uusi ohjelma korkattu

 
 Jiihaa, uusi pakarapainotteinen jalkatreeni korkattu ja voi sanoa että kyllä puntti tutisi ;). Pienen vonkumisen jälkeen Teemu teki mulle uudet ohjelmat. Ilmeisesti luottoa mun tekemiseen oli sen verran että Teemu ajatteli lappusten olevan turhia, tai näin positivisesti mä haluan asian ajatella. Jossain vaiheessa vaan mulle tulee se hetki että luovuus siihen omaan tekemiseen katoaa ja rupeaa viihtymään liikaa siellä mukavuusalueella, niin silloin on hyvä kun on paperi missä on ylhäällä ne ei niin omat suosikkiliikkeet ja ehkä vähän jotain uuttakin. Nyt on paljon hitaita tuskallisia toistoja ja riittävästi sarjoja :)
 Hyvä treeni, hyvä mieli ja punakka naama.
 


Joo, onhan sitä fläsää vähän kesästä tullut, mutta pikku rentoilu on tehnyt varmasti myös hyvää. Kiristellään sitten taas myöhemmin. 
 
Näitä "tukisukkakuvia" on kaikki blogit pullollaan, niin minä myös trendissä mukana. Hyvältä tuntui Zeropointit jalkatreenissä, nyt on askel kevyt vaikkakin tutiseva. Toivotaan että tämä auttaisi myös mun orastavaan suonikohju-ongelmaan. Kiitos osaltaan näistä kuuluu Kuusaan KT-Sportille. Musta on hienoa että liikkeestä löytyy asiakaspalveluhenkeä niin, että jos jotain ei valikoimasta heti löydy niin sitten tilataan. Kuulin että toisessa Kouvolalaisessa urheiluliikkeessä oli vain todettu asiakkaalle joka näitä oli kysellyt että "sä olet aikaasi edellä, saadaan ehkä keväällä". Mukava muutenkin aina tukea paikallisia yrittäjiä. Jos me ei käytetä näitä palveluita mitä meillä täällä on niin ne valitettavasti katoaa.

Nää on mun pyhäsäärystimet, siis mustat, sitten on myös ihanat turkoosit jotka mätsää kivasti mun melko uusiin Merrelin Vibram-pohjaisiin treenikenkiin mitkä on myös hyväksi koettu.

 Sitten mahti kirjalöytö. Terhi tästä jo kirjoittelikin ja sama opus oli tarttunut mullekin matkaan kirjastosta. Taitaa käydä niin että  tämä on kyllä hankittava omaankin kirjahyllyyn. Ihania smootheja, raakapuuroja, terveellisiä leivonnaisia.
 
 
Meillä kolme taitavaa tyttöstä pyöräytti kirjan ohjeen mukaan maistuvaa ja todella proteiinirikasta juustokakkua. Kylläpä oli mukavaa lopettaa päivän toimet kun kotona odotti tällainen herkku.
 

Eilen pyöräytettiin kuopuksen kanssa kirjan ohjeen mukaan nugetteja ja bataattiranuja. Nugetit on gluteenittomia. Suolaa ja inkivääriä lipsahti vähän liikaa, muuten oli todella hyvää :). Tekevälle sattuu.
 
Eilen ruokakaupassa tein taas vihannestiskillä heräteostoja. Varmaan maailman kaunein kukkakaali ja uusi hedelmätuttavuus annoona. Ei olla vielä maistettu miltä maistuu. Kaupassa luki että on banaanin ja ananaksen väliltä maku. Kuulostaa hyvältä!
 
 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Terveyspohdintoja ja terveyssipsejä

Nyt kun selkäkipu muistuttelee vähän väliä olemassa olollaan, olen ryhtynyt miettimään sitä mistä tulee tunne siitä, että on terve. Pitkittyvä kipuilu rupeaa nopeasti syömään omaa tunnetta siitä miten terveeksi ja hyvinvoivaksi itseni tunnen ja oppii taas arvostamaan ihan uudella levelillä omaa kehoaan.  Nyt ajatus esimerkiksi repivästä crossfit-tyylisestä treenistä tuntuu aivan kauhistukselta. Tänään siis vaan rauhallista kehoa huoltavaa pilatesta. Tämä hissuttelu tuntuu vaan vähän vaikealta tällaiselta liikunnan "suorittajalta". Täytyy myöntää että ahdistaa ajatus että mitä jos tässä nyt jotenkin repsahtaa eikä enää löydäkään sitä oikeaa tapaa treenata, niin että kroppa kestää kunnolla kehittävää treeniä. Nyt vaan täytyy yrittää pitää pää kylmänä ja kuunnella kehon viestejä niin se varmasti ohjaa oikeaan suuntaan. Täytyy ottaa tämä oppimiskokemuksena, niin kuin rakas ystäväni minulle tänään sanoi. Ilon kautta, terveyttä vaalien.

Tänään vihdoin kokeilin niitä paljon puhuttuja lehtikaalisipsejä. Tuli jopa niin hyviä että maistui meidän ankarimmillekin kriitikoille, eli lapsukaisille. 

 Valmistus oli tosi iisiä. Huuhtele lehtikaali ja kuivaa hyvin. Leikkaa lehtiruodot irti. Levittele lehdet pellille. Sivele päälle hivenen hamppuöljyä ja ripsauta suolaa. Voi maustaakin esim. chilillä jos haluaa, me ei ekalla kerralla haluttu. Uuniin 200 asteeseen ja paistoaika noin 5-10 minuuttia.
 

Tadaa ja valmista tuli!

Tänään lehtikaalisipsien lisäksi päivällisenä jauhelihaa tomaattimurskalla ja turkkilaisella jogurtilla, lisukkeena kesäkurpitsaa ja maailman parhaita luomu-tomaatteja Benjamin maatilatorilta. On kyllä ihan toista kun lähimarketista saatavat tomskut!
 
Täältä me nyt toivotellaan herkullista ja tunnelmallista syys-iltaa!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Aina valmiina

Sastamalassa Suomalaisen Kirjan museossa :)


Olen hengissä vaikka kirjoittamiseen onkin tullut jokin totaalinen katkos. Kesä tuli ja meni, ja kivaa oli. Ihana että kelit suosi meitä täällä Pohjolassakin, nautin todella. Meillä kesä on aina vauhdikasta aikaa (siis vielä ehkä normalia vauhdikkaampaa), eikä tämä kesä tehnyt poikkeusta. Meillä riitti vierailijoita, varsinkin ihania lainalapsukaisia oli harvase viikko, ja sitten taas välillä meidän lapsukaiset kiersivät mummiloita, kummiloita ja kavereita, ja välillä minutkin kelpuutettiin mukaan. Meidän perheen miesvahvistus keskittyikin sitten lähinnä työn tekoon. Onnellinen pitää olla että töitä riittää, ja lomaillaan enemmän koko perheellä sitten varmasti taas ensi kesänä (tai joskus ;)).



Mä nautin siitä että talossa on vilskettä ja aina olenkin toivonut että meille olisi matala kynnys kaikkien ystävien tulla, ja ainakin kesällä tuntui että tämä on toteutunut, hih.

Treeneissä tuli kesän myötä aika totaalinen muutos. Siirryin kevään suunnitelmallisuudesta vapaaseen fiilispohjaiseen treenaamiseen ja syömiseen. Turha aerobisen kanssa vouhottaminen jäi kokonaan pois ja yritettiin ottaa kaikki hyöty suuremmista kalorimääristä ja painoin punttia niin paljon kuin hyvältä tuntui. Tämäkin on ollut kivaa vaihteeksi ja treeni on kulkenut hyvin suurimman osan aikaa. Ennätykset ovat paukkuneet ja on ollut hauskaa välillä vähän revitelläkin. Mavessa seuraavana tavoitteena olisi maagisen satasen rikkominen, nyt jo 95 kilolla tuli neljä toistoa. Tässä olen löytänyt kyllä oikein eläimellisen puoleni, saattoi joku kanssatreenaaja hieman säikähtää kun pienestä akasta lähti aika kova ääni.


Pari viikkoa on vaivannut ikävä selkäkipu. Mulla on vasemman lavan alla ollut pitkään ongelmia. Nikamat menevät herkästi lukkoon, aiemmin kipu on ollut suhtkoht siedettävää, eikä ihan hirveästi ole haitannut treenejä, mutta nyt on ollut hankalampaa. Kipu on ollut niin kovaa että ei ole uskaltanut täysipainoisesti treenata, ja sehän syö naista... Toivotaan että nyt kun malttaa rauhassa kuntouttaa selkää, niin pääsisi koko ikävästä vaivasta eroon. Apua on tuonut kinesioteippaus, vyöhyketerapia ja ihan perinteinen hieronta.

Syyskuussa käytiin viettämässä parisuhdeaikaa Pietarissa ihan kahdestaan. Enpä muuten olis uskonut että tähän mennessä hienoin sali löytyisi Venäjältä, niin niitä ennakkoluuloja murretaan. 
 
 
 
 
 
 
Viime viikonloppu kuluikin sitten partio-hommissa lippukunnan syysretkellä. Kuopus aloitti sudenpentuna tänä syksynä ja äti pääsi siinä sivussa takaisin rakkaan vanhan harrastuksen pariin. Siis olipa taas tosi upeeta! Ihania muksuja, luonnossa puuhailua ja mukavia ihmisiä. Nyt taas muistui mieleen miksi sitä hommaa jaksoi aikoinaan yli kymmenen vuotta viikoittain.
 
Meillä heräsikin ajatus kehitellä Kouvolaankin aikuispartiota. Ainakin Helsingissä houkutellaan nyt  partioon aikuisia muutenkin kuin vain töihin. Olisi kiva jos saataisiin porukkaa yhteen ja sitten voitaisiin rennosti harrastaa yhdessä, esim. käydä vaeltamassa (tai siis trekkaamassa niin kuin nykyään kuuluu ilmeisesti sanoa ;)), järjestää saunailtoja partiokämpällä (ehkä sivussa halkoa muutama pölli kämpän lämmikkeeksi) ja sitten tietysti myös omien aikataulujen ja halujen mukaan osallistua myös nuorisotyöhön ja muksujen kanssa puuhasteluun. Kaikkia ideoita toki otetaan vastaan. Tähän toimintaan olisi tervetulleita niin entiset partiolaiset, partiolaisten vanhemmat ja ihan kaikki muutkin jotka ovat tällaisesta toiminnasta kiinnostuneita. Miltä kuulostaa? Heräsikö kellään kiinnostus? Jos näin kävi niin yhteydenottoa vaan allekirjoittaneeseen eli mirkkaeloranta@gmail.com 
Onko näin? :D

Reipasta syksyviikkoa kaikille!!!